Lukijoiden kirjeitä

Petollinen alkoholi – oletko ylittänyt riskirajan? (8.10.2005.) Lukijoiden kirjeissä on monesti kerrottu, miten jokin kirjoitus on tullut jollekin ihmiselle juuri oikeaan aikaan. En uskonut, että tuntisin koskaan itse samalla tavoin, mutta juuri niin tapahtui, kun luin nämä kansikirjoitukset. Minua oli jo jonkin aikaa vaivannut päivittäinen alkoholinkulutukseni, vaikken koskaan tullutkaan humalaan. Sitten ilmestyi tämä lehti. Luettuani alkoholinkäytön vaaroista minusta tuntui, että nyt oli aika murtautua irti tästä tavasta.

K. W., Saksa

Kirjoitussarjassa kerrottiin Hilariosta, joka joi 30 vuotta ja retkahti monta kertaa. Hän sanoi, että seurakunnan jäsenet pysyivät koko ajan hänen tukenaan. Eikö olisi ollut syytä ojentaa häntä tai jopa erottaa hänet kristillisestä seurakunnasta?

R. L., Yhdysvallat

”Herätkää!”-lehti vastaa: Hilarion lyhyessä kokemuksessa ei mainita, missä vaiheessa tuota 30-vuotista kamppailua hänestä tuli kastettu kristitty. Siinä ei liioin kerrota, ojensivatko seurakunnan vanhimmat häntä. Toisaalta kirjoituksessa sanotaan, että hän sai ”Raamatun neuvoja oikeaan aikaan”, mikä toisinaan tapahtuu oikeudellisen käsittelyn yhteydessä. Niille, jotka yrittävät saada alkoholismin hallintaan, sattuu välillä retkahduksia, ja näin tapahtui Hilariollekin. Kun kyseessä on kastettu kristitty, asia käsitellään niiden periaatteiden mukaisesti, jotka esitettiin ”Vartiotornissa” 1.8.1983 sivuilla 8–11.

Nuoret kysyvät: Miksi tunnen kiinnostusta vääränlaisiin ihmisiin? (22.7.2005.) Kirjoitus sai minut ymmärtämään, että minulla ei voi olla kahdenlaisia tavoitteita. Se antoi lopullisen sysäyksen päätökselle hankkiutua eroon huonosta seurasta. Olen nyt solminut läheisiä siteitä moniin seurakuntamme ystäviin, niin nuoriin kuin vanhoihinkin, ja tunnen olevani pidetty niiden keskuudessa, jotka rakastavat Jehovaa. He kannustavat minua jatkamaan elämän polulla.

M. D., Meksiko

Määrätietoisesti kohti tavoitetta. (22.6.2005.) Marthan kokemus sai kyyneleet valumaan pitkin poskiani. Minullakin on epilepsia. Olen ollut kokoaikaisena evankelistana kymmenen vuotta, ja välillä se on ollut vaikeaa, varsinkin kun saan kohtauksen. Marthan kertomus vahvisti päätöstäni olla luovuttamatta. Sain siitä paljon lohtua.

J. S., Puola

Kamppailen saman ongelman kanssa kuin Martha. Luettuani hänen tarinansa aloin itsekin varoa joitakin ruokia. Yli kymmenen vuoden ajan annoin epilepsian estää minua laajentamasta palvelustani. Mutta vajaat kolme vuotta sitten päätin aloittaa kokoaikaisen evankelioimisen enkä ole katunut sitä yhtään. Siunatkoon Jehova teitä sen vuoksi, että julkaisette näitä rohkaisevia kokemuksia!

B. C. C., Brasilia

Kaikkein eniten minua rohkaisi tässä kirjoituksessa se, että Martha ei antanut periksi. Minusta oli lohduttavaa, että vaikka hän joutui keskeyttämään kokoaikaisen palveluksensa, hän säilytti tasapainoisen asenteen ja luotti siihen, että Jehovalle riittää kokosieluinen palvelus.

S. H., Japani

Minäkin olen ollut samanlaisessa tilanteessa kuin Martha, ja minulla on omat rajoitukseni. Marthan tavoin olen voinut palvella kokoaikaisena evankelistana. Hänen kokemuksensa oli siksi hyvin kannustava.

F. G., Sveitsi