Kuinka kauan voimme elää?
Kuinka kauan voimme elää?
”Tulkoon hänen lihansa verevämmäksi kuin nuoruudessa, palatkoon hän nuoruudentarmonsa päiviin!” (JOB 33:25)
KUN koira kuolee 10–20 vuoden ikäisenä, se on luultavasti tehnyt suurimman osan siitä, mitä koirat yleensä tekevät. Se on ehkä kasvattanut pentuja, ajanut takaa kissoja, haudannut luita ja ollut isäntänsä turvana. Mutta kun ihminen kuolee 70–80-vuotiaana, hän on ehtinyt toteuttaa vain murto-osan kaikesta siitä, mihin hänellä olisi ollut mahdollisuuksia. Jos hän piti urheilusta, hän todennäköisesti kehittyi taitavaksi vain yhdessä tai kahdessa lajissa. Jos hän piti musiikista, hän luultavasti hallitsi vain yhden tai kaksi soitinta. Jos hän keskusteli ihmisten kanssa mielellään heidän omalla kielellään, hän oppi puhumaan sujuvasti ehkä vain paria kolmea kieltä. Hän olisi voinut tehdä paljon enemmän – tavata ihmisiä, oppia uutta ja luoda entistä läheisemmän suhteen Jumalaan – jos hän vain olisi elänyt pitempään.
Miksi Jumala olisi luonut ihmiseen kyvyn nauttia monista asioista mutta rajoittanut elämän kuitenkin niin turhauttavan lyhyeksi, ettei sen aikana ehdi kokea paljoakaan? Ihmiselämän lyhyys ei tunnu sopivan yhteen sen suunnitelmallisuuden kanssa, joka selvästi heijastuu luomakunnasta. Monet miettivät myös, miksi Jumala olisi antanut ihmiselle kyvyn ilmaista esimerkiksi oikeudenmukaisuutta ja sääliväisyyttä mutta pannut häneen samalla taipumuksen tehdä pahaa.
Jos näet hienossa autossa ruman lommon, päätteletkö, että vaurio kuuluu kyseiseen malliin? Päinvastoin tiedät, että siinä ei ole tarkoitus olla lommoa; auto on varmasti valmistettu virheettömästi, mutta joku on kolhinut sitä myöhemmin. Kun vastaavasti mietimme suurenmoista elämää, jonka olemme saaneet perinnöksi, meidän on helppo nähdä, ettei se nykyisellään ole sellaista kuin sen oli tarkoitus olla. Sen lyhyys ja taipumuksemme toimia väärin ovat kuin pahoja lommoja. Joku on kaikesta päättäen tärvellyt ihmiskunnan perintöä. Raamattu viittaa selvästi yhteen syylliseen.
Jos ihmisillä oli alussa mahdollisuus elää loputtomasti, kuka olisi voinut sittemmin turmella koko ihmiskunnan perinnön? Ainoa vaihtoehto on ensimmäinen ihminen, jonka jälkeläisiä me kaikki olemme. Kuka tahansa muu olisi voinut vahingoittaa vain omien jälkeläistensä perimää. Jumalan sana Raamattu on sopusoinnussa tämän johtopäätöksen kanssa, kun se sanoo: ”Yhden ihmisen [ensimmäisen ihmisen Aadamin] kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin.” (Roomalaisille 5:12.) Raamatun mukaan syyllinen perintömme tärvelemiseen on siis Aadam. Millaiseksi ihmiselämä alun alkaen suunniteltiin?
Alkuperäinen tarkoitus
Sanoessaan, että kuolema ”tuli maailmaan”, Raamattu antaa ymmärtää, että ihmisten ei alun perin pitänyt kuolla lainkaan. Vanhuus ja kuolema ovat seurausta ensimmäisen ihmisen kapinasta Jumalaa vastaan. Eläimiä taas ei ole tarkoitettu elämään ikuisesti (1. Mooseksen kirja 3:21; 4:4; 9:3, 4).
Ihmiset suunniteltiin erilaisiksi kuin eläimet. Ihmiset ovat niitä korkeampia, aivan kuten enkelit ovat ihmisiä korkeampia (Heprealaisille 2:7). Toisin kuin eläimet ihminen tehtiin ”Jumalan kuvaksi” (1. Mooseksen kirja 1:27). Aadamia sanotaan Raamatussa myös ”Jumalan pojaksi”, mitä eläimistä ei sanota (Luukas 3:38). Meillä on näin ollen perusteita uskoa, että ihmisen ei ollut tarkoitus vanheta ja kuolla. Jumala ei kuole, eikä hän luonut poikiaankaan kuolemaan (Habakuk 1:12; Roomalaisille 8:20, 21).
Lisävaloa Jumalan alkuperäiseen suunnitelmaan antavat ensimmäisiä ihmissukupolvia koskevat historialliset tiedot. Ihmiset elivät tuolloin satoja vuosia ennen kuin he vanhenivat. Aadam eli 930 vuotta. Muutamaa polvea myöhemmin Nooan poika Seem eli vain 600 vuotta ja Nooan pojanpoika Arpaksad 438 vuotta (1. Mooseksen kirja 5:5; 11:10–13). * Myöhemmin Abraham eli 175-vuotiaaksi (1. Mooseksen kirja 25:7). Syntisyys näyttää vaikuttaneen elinikään vähitellen, niin että elämä lyheni sitä mukaa kuin täydellinen alku jäi kauemmaksi. Alun perin ihminen luotiin kuitenkin elämään ikuisesti. On siksi luonnollista kysyä, haluaako Jumala yhä, että ihmiset eläisivät maan päällä loputtomasti.
Vapautus vanhenemisesta
Jehova Jumala oli ilmoittanut, että jokainen hänelle tottelematon maksaisi synnistään kuolemalla, joten Aadamin jälkeläiset näyttivät olevan toivottomassa tilanteessa (1. Mooseksen kirja 2:17). Raamatussa, joka on kirjoitettu pyhän hengen ohjauksessa, esitetään kuitenkin toivo siitä, että ihmiset vapautetaan vanhenemisesta. Siinä sanotaan: ”Päästä hänet menemästä alas hautakuoppaan! Minä olen saanut lunnaat! Tulkoon hänen lihansa verevämmäksi kuin nuoruudessa, palatkoon hän nuoruudentarmonsa päiviin!” (Job 33:24, 25; Jesaja 53:4, 12.) Raamattu tarjoaa suurenmoisen toivon: joku maksaa lunnaat vapauttaakseen ihmiskunnan vanhenemisesta.
Kuka pystyisi maksamaan nämä lunnaat? Mikään raha ei niihin riitä. Raamattu sanoo epätäydellisistä ihmisistä: ”Ei yksikään voi mitenkään lunastaa edes veljeä eikä antaa hänestä lunnaita Jumalalle – – niin että hän eläisi edelleen ikuisesti.” (Psalmit 49:7–9.) Jeesuksella Kristuksella oli kuitenkin jotain paljon arvokkaampaa kuin raha. Hän eli maan päällä täydellisenä ihmisenä, sillä Jumalan Poikana hän oli välttynyt perimästä Aadamilta juontuvaa syntisyyttä. Jeesus sanoi, että hän oli tullut ”antamaan sielunsa lunnaiksi vastaamaan monia”. Erään toisen kerran hän sanoi: ”Olen tullut, jotta heillä olisi elämä ja olisi se runsaana.” (Matteus 20:28; Johannes 10:10.)
Loputtoman elämän toivo oli keskeinen aihe Jeesuksen saarnaamistyössä. Hänen uskollinen seuraajansa Pietari sanoi hänelle: ”Sinulla on ikuisen elämän sanat.” (Johannes 6:68.) Mitä Raamattu tarkoittaa puhuessaan ikuisesta elämästä?
Loputon elämä
Jeesuksen apostolit odottivat saavansa elää loputtomasti taivaassa Jeesuksen valtakunta-hallituksen osana (Luukas 22:29; Johannes ). Jeesus puhui kuitenkin usein maata koskevasta Jumalan tarkoituksesta ( 14:3Matteus 5:5; 6:10; Luukas 23:43). Hänen ihmetekonsa ja ikuista elämää koskevat opetuksensa vahvistavat lupauksen, jonka Jumala antoi jo kauan etukäteen profeetta Jesajan kautta: ”Hän [Jumala] nielee kuoleman iäksi, ja Suvereeni Herra Jehova pyyhkii kyyneleet kaikilta kasvoilta.” (Jesaja 25:8.) Kun tämä toteutuu, ihmiselämä ei enää rajoitu muutamaan ohikiitävään nuoruusvuoteen, joita seuraa rapistuminen ja vanhuudenheikkous.
Kun uskolliset ihmiset saavuttavat täydellisyyden Jumalan uudessa maailmassa, he vapautuvat vanhenemisesta. Raamatussa sanotaan: ”Itse luomakuntakin vapautetaan turmeltuvuuden orjuudesta Jumalan lasten loistoisaan vapauteen.” (Roomalaisille 8:21.) Ajattelehan tätä. Ihmiset saavat jatkuvasti lisää viisautta ja kokemusta, mutta vuosisatojen vieriessä he pysyvät yhtä elinvoimaisina kuin nuoruudessaan. Tuletko sinä näkemään tämän ajan?
Kuinka pitkä elämä sinulla on edessäsi?
Jeesus osoitti, että Jumalan tuomiopäivän jälkeen maan päällä tulee olemaan huomattavasti vähemmän ihmisiä (Matteus 24:21, 22). Hän sanoi: ”Se tie on leveä ja avara, joka vie tuhoon, ja monet ovat ne, jotka sitä sinne menevät, kun taas se portti on ahdas ja tie kapea, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” (Matteus 7:13, 14.)
Päästäksesi niiden joukkoon, jotka saavat elää loputtomasti, sinun täytyy etsiä Jumalan suosiota. Ensimmäinen askel on oppia tuntemaan hänet. Jeesus selitti: ”Tämä merkitsee ikuista elämää, että he hankkivat sinun tuntemustasi, ainoan tosi Jumalan.” (Johannes 17:3.) On tietysti nähtävä vaivaa, jotta oppisi tuntemaan Jumalan hyvin, mutta se kannattaa. Samalla tavoin myös rahan hankkiminen päivittäistä ruokaa varten vaatii työtä. Jeesus vertasi Jumalan tuntemusta ruokaan kehottaessaan: ”Älkää työskennelkö sitä ruokaa varten, joka katoaa, vaan sitä ruokaa varten, joka pysyy ikuiseen elämään.” (Johannes 6:27.) Eikö loputon elämä ole kaikkien ponnistelujen arvoinen? (Matteus 16:26.)
Jeesus sanoi: ”Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä.” (Johannes 3:16.) Se, kuinka pitkä elämä sinulla on edessäsi, riippuu siis siitä, miten vastaat Jumalan rakkauteen.
[Alaviite]
^ kpl 10 On väitetty, että nämä Raamatussa mainitut vuodet tarkoittavat todellisuudessa kuukausia. Tekstissä kuitenkin sanotaan, että Arpaksad tuli Selahin isäksi 35-vuotiaana. Jos kyseessä olisikin 35 kuukautta, hän olisi tullut isäksi alle kolmivuotiaana, mikä on tietysti mahdotonta. Lisäksi 1. Mooseksen kirjan ensimmäisissä luvuissa tehdään ero auringon kiertoon perustuvien vuosien ja kuun kiertoon perustuvien kuukausien välillä (1. Mooseksen kirja 1:14–16; 7:11).
[Huomioteksti s. 7]
80-vuotiaana ihminen on käyttänyt vain murto-osan mahdollisuuksistaan
[Huomioteksti s. 8]
Ihmiset on suunniteltu eläimiä korkeammaksi elämänmuodoksi
[Kuva s. 7]
Onko lommo piirretty automalliin jo suunnitteluvaiheessa?
[Kuva s. 8, 9]
Jumalan sanan mukaan ihmiset palaavat ”nuoruudentarmonsa päiviin”