Kuka on ”ainoa tosi Jumala”?

JEESUS rukoili usein Jumalaa, jota hän kutsui Isäksi, ja hän opetti muitakin tekemään näin (Matteus 6:9–11; Luukas 11:1, 2). Rukoillessaan apostoliensa kanssa vain muutamia tunteja ennen kuolemaansa Jeesus anoi: ”Isä, hetki on tullut; kirkasta poikasi, jotta poikasi kirkastaisi sinut. Tämä merkitsee ikuista elämää, että he hankkivat sinun tuntemustasi, ainoan tosi Jumalan, ja hänen tuntemustaan, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Johannes 17:1, 3.)

Kuten havaitsimme, Jeesus rukoili jotakuta, jota hän sanoi ”ainoaksi tosi Jumalaksi”. Hän viittaa Jumalan ylempään asemaan, kun hän jatkaa: ”Kirkasta siis nyt, Isä, minut rinnallasi sillä kirkkaudella, joka minulla oli rinnallasi, ennen kuin maailma olikaan.” (Johannes 17:5.) Koska Jeesus pyysi rukouksessa päästä Jumalan rinnalle, miten Jeesus olisi voinut samalla olla ”ainoa tosi Jumala”? Tarkastelemme tätä seuraavaksi.

Jeesuksen asema taivaassa

Joitakin tunteja tämän rukouksen jälkeen Jeesus teloitettiin. Hän ei kuitenkaan ollut kuolleena pitkään: vain perjantai-iltapäivästä sunnuntaiaamuun (Matteus 27:57–28:6). Apostoli Pietari kertoo: ”Tämän Jeesuksen Jumala herätti, minkä todistajia me kaikki olemme.” (Apostolien teot 2:31, 32.) Olisiko Jeesus voinut itse herättää itsensä kuolleista? Raamatun mukaan ei olisi, koska ”kuolleet eivät tiedä yhtään mitään” (Saarnaaja 9:5). Hänet herätti ”ainoa tosi Jumala”, Jeesuksen taivaallinen Isä (Apostolien teot 2:32; 10:40).

Jonkin aikaa tämän jälkeen uskonnolliset vainoojat tappoivat Jeesuksen opetuslapsen Stefanoksen. Kun he olivat kivittämäisillään hänet, hän sai näyn. Hän sanoi: ”Katso! Minä näen taivaat avautuneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella.” (Apostolien teot 7:56.) Stefanos näki, että Jeesus, ”Ihmisen Poika”, oli taivaassa, ”Jumalan oikealla puolella” – tukemassa Jumalaa – kuten hän oli ollut ennen maan päälle tuloaankin ’Jumalan rinnalla’ (Johannes 17:5).

Myöhemmin, Stefanoksen teloittamisen jälkeen, Jeesus näyttäytyi yliluonnollisesti Saulille, joka tunnetaan paremmin roomalaisperäisellä nimellä Paavali (Apostolien teot 9:3–6). Kun Paavali oli Ateenassa Kreikassa, hän puhui ”Jumalasta, joka on tehnyt maailman ja kaiken siinä olevan”. Hän sanoi, että tämän Jumalan, ”ainoan tosi Jumalan”, on tarkoitus ”tuomita asuttu maa vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän on määrännyt, ja hän on antanut kaikille siitä takeen herättämällä hänet kuolleista”. (Apostolien teot 17:24, 31.) Tässä apostoli Paavali sanoo Jeesusta Jumalaa alemmaksi ”mieheksi”, jolle Jumala oli antanut takaisin taivaallisen elämän.

Apostoli Johanneskin puhuu Jeesuksesta Jumalaa alempana. Johannes sanoi  kirjoittaneensa evankeliuminsa, jotta sen lukijat uskoisivat, että ”Jeesus on Kristus, Jumalan Poika”, ei Jumala (Johannes 20:31). Johannes sai myös taivaallisen näyn, jossa hän näki ”Karitsan”, jonka sanotaan hänen evankeliumissaan olevan Jeesus (Johannes 1:29). Johannes kertoo Karitsan seisovan 144000:n kanssa, jotka ”on ostettu [eli herätetty kuolleista] maasta”, ja selittää, että 144000:n ”otsaan oli kirjoitettu hänen [Karitsan] nimensä ja hänen Isänsä nimi”. (Ilmestys 14:1, 3.)

Voisiko ”Karitsa” olla sama kuin ”hänen Isänsä”? Selvästikään ei. Raamatussa he ovat erillisiä persoonia. Onhan heillä eri nimetkin.

Karitsan nimi ja Isän nimi

Kuten juuri havaitsimme, Jumalan Pojalle, Karitsalle, on annettu nimeksi Jeesus (Luukas 1:30–32). Entä mikä on hänen Isänsä nimi? Se esiintyy Raamatussa tuhansia kertoja. Esimerkiksi psalmi 83:18 sanoo: ”Sinä, jonka nimi on Jehova, sinä yksin olet Korkein kaikessa maassa.” * Valitettavasti Jumalan nimi Jehova on korvattu monissa raamatunkäännöksissä sanoilla ”Herra” ja ”Jumala”, jotka on toisinaan kirjoitettu kokonaan isoilla kirjaimilla, jotta Jehova erottuisi muista, joita sanotaan jumaliksi ja herroiksi. On kuitenkin useita raamatunkäännöksiä, joissa Jumalan nimi on palautettu sille kuuluvalle paikalle.

Huomattava esimerkki raamatunkäännöksestä, jossa Jumalan nimi Jehova on palautettu oikealle paikalleen, on englanninkielinen American Standard Version (1901). Sen esipuheessa sanotaan: ”Amerikkalaiset tarkistajat päätyivät huolellisen harkinnan jälkeen siihen yksimieliseen vakaumukseen, ettei juutalaisen taikauskon, jonka mukaan Jumalan nimi on liian pyhä lausuttavaksi, pitäisi enää vaikuttaa englanninkieliseen eikä mihinkään muuhunkaan Vanhan Testamentin käännökseen, niin kuin ei onneksi tapahdukaan monissa nykyajan lähetystyöntekijöiden tekemissä käännöksissä.” *

Kolminaisuus – kenen oppi?

Entä se kolminaisuusopin väittämä, että Jehova ja Jeesus ovat todellisuudessa sama Jumala? Kolminaisuusoppi määriteltiin seuraavasti The Living Pulpit -lehdessä huhti–kesäkuun numerossa vuonna 1999: ”On yksi Jumala ja Isä, yksi Herra Jeesus Kristus ja yksi Pyhä Henki, kolme ’persoonaa’ – – jotka ovat samaa ja yhtä olemusta – –; kolme persoonaa, joista jokainen on yhtä lailla Jumala, joilla on samat luontaiset ominaisuudet, mutta jotka todella ovat erillisiä, tunnettuja yksilöllisistä luonteenpiirteistään.” *

Mistä monimutkainen kolminaisuusoppi on peräisin? Christian Century -lehdessä 20.–27.5.1998 lainataan erästä pappia, joka myöntää, että kolminaisuus on ”kirkon opetus pikemminkin kuin Jeesuksen opetus”. Vaikka Jeesus ei opettanutkaan kolminaisuutta, onko tämä oppi kuitenkin sopusoinnussa sen kanssa, mitä hän opetti?

Isä – Poikaa ylempi

Jeesus opetti seuraajiaan rukoilemaan: ”Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi.” Se, mitä Raamatussa sanotaan taivaallisesta Isästämme, jonka nimi on Jehova, osoittaa hänen olevan Poikaansa ylempi. Esimerkiksi Jehova on ”iankaikkisesta iankaikkiseen”, mutta Raamattu sanoo, että Jeesus on ”esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa”. Jeesus itse opetti Jehovasta: ”Isä on minua suurempi.” (Matteus 6:9; Psalmit 90:1, 2; Kolossalaisille 1:15; Johannes 14:28, vuoden 1938 kirkkoraamattu.) Kolminaisuusopin mukaan Isä ja Poika ovat kuitenkin ”yhtä lailla Jumala”.

Se, että Isä on Poikaa ylempi ja että Isä on erillinen persoona, käy ilmi myös Jeesuksen rukouksista, esimerkiksi siitä rukouksesta, jonka hän esitti ennen teloitustaan: ”Isä, jos sinä haluat, niin poista tämä malja [eli häpeällinen kuolema] minulta. Älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun.” (Luukas 22:42.) Jos Jumala ja Jeesus ovat  ”yhtä olemusta”, kuten kolminaisuusoppi sanoo, miten oli mahdollista, että Jeesuksen tahto eli toivomus näytti eroavan hänen Isänsä tahdosta? (Heprealaisille 5:7, 8; 9:24.)

Edelleen, jos Jehova ja Jeesus ovat sama persoona, miten toinen heistä tietää sellaista, mitä toinen ei tiedä? Jeesus esimerkiksi sanoi maailman tuominnan ajankohdasta: ”Siitä päivästä tai hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa eikä Poika, vaan Isä.” (Markus 13:32.)

Kolminaisuus ja kirkko

Kolminaisuutta ei opettanut Jeesus eivätkä varhaiskristityt. Kuten edellä todettiin, se on ”kirkon opetus”. The Living Pulpit -lehden kolminaisuutta käsittelevässä numerossa sanottiin vuonna 1999: ”Toisinaan vaikuttaa siltä, että jokainen olettaa kolminaisuusopin olevan kristillisen teologian perusoppi.” Lehdessä kuitenkin lisättiin, että tämä oppi ei ole ”raamatullinen käsitys”.

Kolminaisuutta seikkaperäisesti käsittelevä New Catholic Encyclopedia -tietosanakirja (1967) myöntää: ”Kolminaisuusoppi keksittiin pohjimmiltaan 300-luvun loppupuolella. – – Sanamuotoa ’yksi Jumala kolmessa persoonassa’ ei lopullisesti vakiinnutettu eikä varmastikaan täysin omaksuttu kristilliseen elämään eikä sen uskon tunnustukseen ennen 300-luvun loppua.”

Sveitsiläisen Bernin yliopiston professori Martin Werner on sanonut: ”Kun Uudessa testamentissa tarkastellaan Jeesuksen suhdetta Jumalaan, Isään – olkoonpa kyseessä hänen ilmaantumisensa ihmiseksi tai hänen messiaanisuutensa – se aina käsitetään ja esitetään ehdottomasti subordinaatioksi [alistussuhteeksi].” Jeesuksen ja varhaiskristittyjen käsitykset poikkesivat selvästi kirkkojen nykyään opettamasta kolminaisuusopista. Mistä tämä oppi sitten on peräisin?

Kolminaisuusopin alkuperä

Raamattu kertoo monista jumalista ja jumalattarista, joita ihmiset palvoivat, esimerkiksi Astoretista, Milkomista, Kemosista ja Molekista (1. Kuninkaiden kirja 11:1, 2, 5, 7). Monet muinaiset israelilaisetkin uskoivat aikoinaan, että Baal oli tosi Jumala. Siksi Jehovan profeetta Elia esitti haasteen: ”Jos Jehova on tosi Jumala, seuratkaa häntä, mutta jos Baal, seuratkaa häntä.” (1. Kuninkaiden kirja 18:21.)

Pakanajumalista koostuvien kolmikoiden eli triadien palvonta oli tavallista ennen Jeesuksen syntymää. Historioitsija Will Durant huomautti: ”Egyptistä tulivat käsitykset jumalallisesta kolminaisuudesta.” James Hastings kirjoitti teoksessa Encyclopædia of Religion and Ethics (Uskonnon ja etiikan tietosanakirja): ”Intian uskonnossa me esimerkiksi tapaamme kolminaisuusryhmän, jonka muodostavat Brahma, Šiva ja Višnu, ja Egyptin uskonnossa kolminaisuusryhmän, jonka muodostavat Osiris, Isis ja Horus.”

Jumalia on siis monia. Tunnustivatko varhaiskristityt tämän? Pitivätkö he Jeesusta Kaikkivaltiaana Jumalana?

[Alaviitteet]

[Kuva s. 7]

EGYPTI

Horus, Osiris ja Isis -jumalkolmikko toiselta vuosituhannelta eaa.

[Kuva s. 7]

PALMYRA, SYYRIA

Kuunjumala, Taivaiden Herra ja auringonjumala -jumalkolmikko 1. vuosisadan tienoilta ya.

[Kuva s. 7]

INTIA

Kolmiyhteinen hindujumala noin 600-luvulta ya.

[Kuva s. 7]

NORJA

Kolminaisuus (Isä, Poika ja Pyhä Henki) noin 1200-luvulta ya.

[Kuvien lähdemerkintä s. 7]

Kaksi ylintä kuvaa: Musée du Louvre, Pariisi