Näytteillä perinteisiä puutaloja

Herätkää!-lehden kirjoittajalta Slovakiasta

JOISSAKIN maissa entisaikojen talojen historiaa ja kauneutta on vaalittu huolellisesti ulkomuseoissa. Tällaiset museot ovat yhteen paikkaan siirrettyjen vanhojen talojen ryhmiä, ja nykypolvi voi perehtyä niissä esi-isiensä elämäntapaan ja taiteellisiin mieltymyksiin.

Tutustutaanpa yhteen hienoon ulkomuseoon, joka sijaitsee keskellä Eurooppaa Oravan alueella Pohjois-Slovakiassa.

Oravan kylämuseo

Zuberecissa sijaitsevassa Oravan ulkomuseossa saa elävän kuvan alueen historiasta. Museo perustettiin vuonna 1967, ja sinne on tuotu taloja 74 paikasta lähialueen kylistä ja maatiloilta sekä erillään olevista syrjäisistä yhteisöistä. Kaikki rakennukset on tuotu paikalle osiksi purettuina ja koottu huolellisesti uudestaan.

Täällä voi tehdä kiertokäynnin 11 kokonaisella maatilalla ja tutustua sekä huomattavien että tavallisten ihmisten koteihin. Paikalla on pormestarien, aatelisten, maanviljelijöiden, renkien ja käsityöläisten taloja. Koska Oravan asukkaat harjoittivat satoja vuosia pääasiassa maanviljelyä ja lehmien ja lampaiden kasvatusta, kaikki maatalouteen liittyvä on hyvin edustettuna. Museossa on heinäparvia, puimatanner, navettoja, paimenen maja, lammasaitaus sekä vilja- ja muita hirsiaittoja. Siellä voi nähdä myös mehiläispesän, perinteisiä käsin tehtyjä työkaluja, kellotornin, puukirkon ja jopa hautausmaan jäljitelmän.

Katsoessamme asuntojen sisäpuolelle huomaamme, että tyypillinen talo koostui neljästä osasta: olohuoneesta, eteishallista, keittiöstä ja pienestä perähuoneesta. Siinä on voinut olla myös matala kellarikerros, jonka lattia oli päällystetty litteillä kivillä. Talot rakennettiin veistetystä puusta ja ikkunoiden ja ovien puitteita korostettiin usein valkoisella. Katot ja niiden taidokkaasti rakennetut päätykolmiot katettiin päreillä tai laudoilla. Toisinaan olohuoneissa oli maalattia, mutta silloinkin seinät on voitu kalkita valkoisiksi tai paneloida pintakäsitellyllä puulla. Ruoka kypsennettiin keittiön avoimessa tulisijassa, ja savu poistui savupiipun kautta. Lämpö huokui keittiöstä olohuoneeseen.

Yhdessä työ- ja vapaa-aikana

Se miten puurakennukset on tehty, on kouriintuntuva todiste siitä, että sukupolvien välillä ja yhteisön sisällä vallitsivat vahvat siteet. Talot ja kylät oli järjestetty yhteistoimintaa silmällä pitäen. Olisi ollut lähes mahdotonta selviytyä tämän vuoristoisen seudun ankarissa oloissa, jolleivät ihmiset olisi olleet läheisessä yhteistyössä keskenään. Perheet ja naapurit ajoivat yhdessä lehmät, lampaat ja hanhet laitumelle, ja kokonaiset kylät niittivät yhdessä pellot ja veivät maataloustuotteensa markkinoille. Yhteisö huolehti myös laitumien ja päällystämättömien teiden kunnosta.

Vaikka työ oli kovaa, kyläelämä oli yleensä onnellista, varsinkin sadonkorjuun aikaan. Runsas maidontuotanto ja vasikoiden ja karitsoiden syntyminen olivat ilon aihe, ja kukkulat raikuivat tuolloin laulusta ja kansansävelmistä, kun asukkaat lauloivat moniäänisesti huilun, huuliharpun tai harmonikan säestyksellä. Talvisin tytöt ja naimisissa olevat naiset kokoontuivat nyppimään hanhenhöyheniä  tyynyjen ja peittojen täytteeksi. Miehet viettivät aikaa kertomalla työn lomassa tarinoita, ja päivän lopuksi kaikki kerääntyivät yhteen tanssimaan. Seudulla on paikkoja, joissa nämä perinteet ovat säilyneet nykyaikaan asti.

Silmäys menneisyyteen

Mainioiden puurakennusten taitavat rakentajat perustivat suunnitelmansa sukupolvelta toiselle siirtyneisiin rakennusmenetelmiin ja pohjaratkaisuihin. Taloissa hyödynnettiin tehokkaasti paikallisia materiaaleja. Rakennukset sopivat myös miellyttävästi ympäristöön, mikä kertoo järkevyydestä ja kauneudentajusta. Rakentamisessa on ollut ilmiselvästi mukana sekä sydän että mieli.

Maailmankuulu arkkitehti Ludwig Mies van der Rohe on sanonut: ”Jokaisessa kirveenlyönnissä on tarkoitus, ja jokaisessa taltaniskussa on ilmaisua. – – Täällä on tallennettuna kokonaisten sukupolvien ammattitaito. Näistä rakennuksista henkii syvä materiaalien ymmärrys ja valtava ilmaisuvoima! Ne ovat hyvin ihastuttavia ja viehättäviä! Ne ovat kuin kaiku muinaisista lauluista!”

Kun pysähdymme ihailemaan ulkomuseon arkkitehtuuria, yritämme myös kuvitella näissä rakennuksissa asuneita ihmisiä suorittamassa päivittäisiä askareitaan. Toivottavasti mukaamme tarttuu hieman tämän verkkaisen elämäntavan tyyneyttä, kun palaamme kiihkeään nykypäivän maailmaan.

[Kartta s. 14]

(Ks. painettu julkaisu)

Zuberec

[Kuvat s. 15]

1) Puutaloja; 2) näkymä sisältä; 3) paikalliset asukkaat soittavat musiikkia ja tanssivat kansallispuvuissa