Mielialahäiriön vaikutus elämään

MIELIALAHÄIRIÖT ovat huolestuttavan yleisiä. Esimerkiksi vakavasta masennuksesta, jolle ovat ominaisia syvä alakuloisuus ja mielihyvän tunteen katoaminen arkielämästä, kärsii maailmassa arviolta yli 330 miljoonaa ihmistä. On arveltu, että 20 vuoden kuluttua masennus on toiseksi yleisin sairaus sydän- ja verisuonitautien jälkeen. Ei ihme, että sitä on sanottu ”mielenterveyshäiriöiden flunssaksi”.

Viime vuosina on kaksisuuntainen mielialahäiriö saanut entistä enemmän huomiota. Se ilmenee voimakkaana mielialan vaihteluna masennuksesta maniaan. ”Masennusjaksojen aikana potilas saattaa hautoa itsemurha-ajatuksia”, kerrotaan Yhdysvaltain lääkäriliiton hiljattain julkaisemassa kirjassa. ”Maanisen jakson aikana arvostelukyky saattaa kadota, eikä potilas välttämättä ymmärrä tekojensa haitallisia seurauksia.”

Kaksisuuntainen häiriö on mahdollisesti kahdella prosentilla Yhdysvaltojen väestöstä, eli pelkästään tuossa maassa siitä kärsivät miljoonat ihmiset. Pelkät numerot eivät kuitenkaan kerro, miten piinalliseksi mielialahäiriö tekee elämisen.

Masennus – syvää alakuloisuutta

Useimmat meistä tietävät, miltä tuntuu olla alakuloinen. Tunne helpottaa kuitenkin ajan myötä, ehkä jo muutamassa tunnissa tai päivässä. Kliininen masennus on kuitenkin paljon vakavampi tila. ”Ne meistä, jotka eivät ole masentuneita, tietävät, että tunteiden heilahtelu tasoittuu aikanaan”, selittää tri Mitch Golant, ”mutta masentuneen ihmisen voimakkaasti ailahtelevat tunteet saavat hänestä tuntumaan siltä kuin hän olisi junassa, jossa ei ole kuljettajaa, tietämättä tarkasti, miten tai milloin hän pääsee siitä pois – vai pääseekö lainkaan.”

Masennusta on monentyyppistä. Se voi olla vuodenaikamasennusta, joka ilmenee tiettyyn aikaan vuodesta, yleensä talvisin, jolloin puhutaan erityisesti kaamosmasennuksesta. ”Vuodenaikamasennuksesta kärsivien oireet pahenevat, mitä pohjoisempana he asuvat ja mitä pilvisempi on sää”, sanotaan People’s Medical Society -yhdistyksen kirjassa. ”Se liittyy pääasiassa pimeisiin talvipäiviin mutta joissakin tapauksissa myös huonosti valaistuihin työtiloihin, poikkeuksellisen pilvisiin säihin sekä näköongelmiin.”

 Mistä masennus johtuu? Sitä ei tiedetä tarkkaan. Joillakuilla on ilmeisesti perinnöllistä alttiutta, mutta useimmissa tapauksissa näyttää elämänkokemuksilla olevan huomattava vaikutus. Lisäksi masentuneita naisia diagnosoidaan kaksi kertaa enemmän kuin miehiä. * Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että miehet olisivat siltä suojassa. Päinvastoin arviolta 5–12 prosenttia heistä sairastuu masennukseen jossakin elämänvaiheessa.

Kliininen masennus on kaiken kattavaa ja vaikuttaa lähes koko elämään. ”[Se] menee luihin ja ytimiin”, kertoo masennusta sairastava Sheila. ”Se nakertaa itseluottamusta ja itsetuntoa ja vie kyvyn ajatella johdonmukaisesti ja tehdä ratkaisuja, ja  sitten kun se on tunkeutunut tarpeeksi syvälle, se kuristaa muutaman kerran oikein kunnolla vain kokeillakseen, vieläkö kestät.”

Joskus sairasta voi helpottaa paljon, jos hän saa kertoa tunteistaan empaattiselle kuuntelijalle (Job 10:1). On kuitenkin muistettava, että kun masennuksen taustalla on biokemiallisia tekijöitä, se ei parane pelkällä tahdonvoimalla tai myönteisyydellä. Sairas ei voi itse vaikuttaa sairaudestaan johtuvaan alakuloisuuteen. Lisäksi masennus saattaa hämmentää häntä yhtä paljon kuin hänen perhettään ja ystäviään.

Esimerkiksi Paula * on kristitty nainen, joka kärsi ajoittain lamauttavasta alakuloisuudesta, ennen kuin hänen masennuksensa diagnosoitiin. Hän kertoo: ”Joskus syöksyin kristillisistä kokouksista suoraan autoon itkemään ilman minkäänlaista syytä. Tuntui vain niin äärettömän yksinäiseltä ja ahdistavalta. Vaikka kaikki puhui sen puolesta, että minulla oli monia hyviä ystäviä, olin sokea sille.”

Samanlaisia kokemuksia on ollut Ellenillä, jonka masennus vaati sairaalahoitoa. ”Minulla on kaksi poikaa, kaksi ihanaa miniää ja aviomies, ja tiedän, että he kaikki rakastavat minua hyvin paljon”, hän sanoo. Tuntuisi olevan aivan selvää, että Ellen elää hyvää elämää ja on tärkeä perheelleen. Mutta masennuksen syövereissä synkät ajatukset voivat vallata mielen, olivatpa ne kuinka järjettömiä tahansa.

Perheenjäsenen masennus voi vaikuttaa merkittävästi myös muuhun perheeseen. ”Kun lähiomainen on masentunut”, kirjoittaa tri Golant, ”perhe elää jatkuvassa epävarmuudessa tietämättä koskaan, milloin masennusjakso hellittää tai uusi alkaa. Tilanne voi synnyttää voimakkaan menetyksen tunteen – jopa surua ja vihaa – koska elämä on poikennut normaalista ehkä pysyvästikin.”

Monesti lapset vaistoavat vanhempansa masennuksen. ”Masentuneen äidin lapsi virittyy herkästi äidin tunnetilojen mukaan. Hän panee valppaasti merkille jokaisen pienen vivahteen ja muutoksen”, kirjoittaa Golant. Lääkäri Carol Watkinsin mukaan masentuneiden vanhempien lapsilla on ”muita todennäköisemmin käyttäytymishäiriöitä, oppimisvaikeuksia ja ongelmia tovereiden kanssa. Heillä on suurempi riski sairastua masennukseen itsekin.”

Kaksisuuntainen mielialahäiriö – tunteiden vuoristorataa

Masennus on koetteleva sairaus. Kun sen rinnalla ilmenee maniaa, kyseessä on kaksisuuntainen mielialahäiriö. * ”Ainoa muuttumaton asia kaksisuuntaisessa häiriössä on ailahtelevuus”, sanoo Lucia, jolla on tämä sairaus. Maanisen jakson aikana potilaat ”voivat olla sietämättömän tunkeilevia ja hallitsevia, ja heidän hillitön, kiihkeä huumansa voi hetkessä muuttua ärtymykseksi tai raivoksi” (The Harvard Mental Health Letter).

Lenore muistelee, miltä maanisen jakson suunnaton pirteys tuntui: ”Pursuin energiaa. Monet kutsuivat minua supernaiseksi. Ihmiset sanoivat, että kunpa heilläkin olisi energiaa yhtä paljon. Tunsin usein olevani täynnä voimaa ja pystyväni ihan mihin tahansa. Harrastin kiihkomielisesti liikuntaa. Tulin toimeen hyvin vähällä unella; pari kolme tuntia yössä riitti. Silti olin herätessäni täynnä energiaa.”

Jonkin ajan kuluttua synkkä pilvi alkoi laskeutua Lenoren ylle. Hän kertoo: ”Ollessani huipulla tunsin jossain syvällä sisimmässäni levottomuutta, niin kuin siellä olisi  käynyt moottori, jota ei voinut sammuttaa. Hyväntuulisuuteni vaihtui silmänräpäyksessä aggressiivisuudeksi ja myrkyllisyydeksi. Hyökkäsin sanallisesti jonkun perheenjäsenen kimppuun ilman mitään näkyvää syytä. Olin raivoisa ja vihamielinen, eikä mikään voinut pidätellä minua. Tämän pelottavan vaiheen jälkeen voimat katosivat yhtäkkiä kokonaan, ja minusta tuli itkuinen ja äärimmäisen masentunut. Tunsin itseni arvottomaksi ja pahaksi. Sitten minusta saattoi tulla jälleen käsittämättömän pirteä ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut.”

Kaksisuuntaiseen häiriöön kuuluva arvaamaton käytös hämmentää perheenjäseniä. Mary kertoo miehestään: ”On ihmeellistä, miten mieheni on ensin iloinen ja puhelias ja sitten seuraavassa hetkessä epätoivoinen ja sulkeutunut. Meidän on hyvin vaikea oppia hyväksymään sitä, ettei hän pysty kontrolloimaan itseään.”

Ironista kyllä tämä sairaus tuntuu potilaastakin usein vähintään yhtä ahdistavalta. ”Kadehdin niitä, joiden elämä on tasapainoista ja vakaata”, sanoo Gloria. ”Vakaus on paikka, jossa kaksisuuntaista häiriötä sairastavat ihmiset piipahtavat. Kukaan meistä ei varsinaisesti asu siellä.”

Mikä aiheuttaa tämän mielialahäiriön? Perinnöllisellä alttiudella on sen synnyssä suurempi osa kuin masennuksessa. Yhdysvaltain lääkäriliitto sanoo: ”Tutkimusten mukaan kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavien potilaiden lähisukulaiset – vanhemmat, sisarukset tai lapset – saavat saman sairauden 8–18 kertaa todennäköisemmin kuin terveiden lähisukulaiset. Jos perheessä yhdellä on kaksisuuntainen häiriö, toisilla on suurempi alttius sairastua myös vakavaan masennukseen.”

Toisin kuin masennus kaksisuuntainen häiriö näyttää olevan yhtä yleinen naisilla ja miehillä. Useimmiten se puhkeaa nuorilla aikuisilla, mutta se on diagnosoitu myös murrosikäisillä ja jopa lapsilla. Oireiden erittely ja oikean päätelmän tekeminen voi kuitenkin olla erittäin haasteellista jopa asiantuntijoille. ”Kaksisuuntainen mielialahäiriö on psyykkisten häiriöiden kameleontti. Oireet vaihtelevat eri potilailla ja samallakin potilaalla eri jaksojen aikana”, kirjoittaa lääkäri Francis Mark Mondimore, joka työskentelee Johns Hopkinsin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. ”Se on kummitus, joka alakuloisuuden synkkään viittaan pukeutuneena hiipii uhrinsa kimppuun, katoaa sitten vuosiksi – ja palaa takaisin säkenöivässä mutta polttavassa manian vaatteessa.”

Mielialahäiriöitä on siis vaikea diagnosoida, ja niiden kanssa voi olla vielä vaikeampaa elää. Sairailla on kuitenkin toivoa.

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 6]

”Vakaus on paikka, jossa kaksisuuntaista häiriötä sairastavat ihmiset piipahtavat. Kukaan meistä ei varsinaisesti asu siellä.” (GLORIA)

[Tekstiruutu/Kuva s. 5]

Vakavan masennuksen oireita *

● Mieli on masentunut suurimman osan päivää lähes joka päivä vähintään kahden viikon ajan

● Aiemmin mieluisat asiat eivät enää kiinnosta

● Huomattava laihtuminen tai lihominen

● Selvästi kasvanut unentarve tai unettomuus

● Motoristen toimintojen epänormaali nopeutuminen tai hidastuminen

● Voimakas uupumus ilman selvää syytä

● Arvottomuuden tunteet tai aiheeton syyllisyydentunne

● Heikentynyt keskittymiskyky

● Toistuvat itsemurha-ajatukset

Jotkin näistä oireista voivat viitata myös dystymiaan eli lievään mutta pitkäaikaiseen masennukseen

[Alaviite]