Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Mahtava Amazon – miljoonien elinehto

Mahtava Amazon – miljoonien elinehto

Mahtava Amazon – miljoonien elinehto

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA BRASILIASTA

JOKIEN joukossa se on jättiläinen. Se halkoo maapallon suurinta trooppista sademetsää. Tiedemiehet sanovat, että sillä on planeetallemme hyvin suuri merkitys. Se on tutkimusmatkailijan ja luonnontieteilijän paratiisi. Miljoonille brasilialaisille se on myös tärkeä liikenneväylä. Kyse on Amazonjoesta, Amazonin alueen elinhermosta.

Tarkempi katsaus ”jokimereen”

Amazonin vaatimattomat lähteet ovat korkealla Perun Andeilla noin 150 kilometrin päässä Tyynestämerestä, ja se laskee muiden siihen virtaavien jokien paisuttamana noin 5000 metriä alempana olevaan Atlantiin. Se vaihtaa useaan otteeseen nimeään ennen kuin se saapuu Brasilian maaperälle, jossa sen nimenä on aluksi Solimões. Yhtyessään lähellä Manausia runsasvetisimpään sivujokeensa Negroon siitä tulee mahtava Amazon.

Jokien kohdatessa toisensa syntyy epätavallisen kaunis ilmiö. Rio Negron tummat, kahvinväriset vedet ja Solimõesin liejuiset vedet yhtyvät ja virtaavat kymmenkunta kilometriä rinnakkain toisiinsa sekoittumatta. Ilmiöön on useita syitä, muun muassa jokien toisistaan poikkeava koostumus, tiheys ja lämpötila.

Amazonin tärkeimpiä sivujokia ja niiden latvoja koskevien erimielisyyksien vuoksi sekä suiston monimutkaisuuden takia on vaikea sanoa tarkasti, mistä joki alkaa ja mihin se päättyy. Jos jokea lähdetään mittaamaan sen etäisimmästä laskukohdasta, laivojen sisääntuloväylänä palvelevasta Parájoen suusta, sen pituudeksi saadaan noin 6750 kilometriä. * Guinnessin suuri ennätyskirja (vuoden 1998 laitos) sanoo kuitenkin, että Amazonin kokonaispituus ”ei ratkea mittaamalla, vaan sillä, miten joki määritellään”.

Vesimäärältään Amazon on kuitenkin kiistatta vailla vertaa. Siinä on enemmän vettä kuin Mississippissä, Niilissä ja Jangtsessa yhteensä. * Tämä mahtava joki purkaa vettä Atlantiin keskimäärin 200000 kuutiometriä sekunnissa, 15–20 prosenttia maailman meriin virtaavasta makeasta vedestä. Vain puolessa minuutissa joesta laskee niin paljon vettä, että koko ihmiskunta saisi siitä kyllikseen juotavaa päiväksi – litran vettä kutakin maapallon kuutta miljardia asukasta kohden!

Mereen purkautuva poikkeuksellisen suuri vesimäärä ”työntää” merta ”taaksepäin” ja muodostaa makean veden kerroksen, joka ulottuu kahdensadan kilometrin päähän Atlantille. Ei ihme, että kun espanjalainen merenkulkija Vicente Yáñez Pinzón saapui Amazonille vuoden 1500 kesäkuussa ja näki joen suun, hän antoi sille nimeksi Mar Dulce, ’makean veden meri’.

Juuri siltä tämä joki näyttääkin monien sillä matkustavien silmissä: mereltä, jonka valtaan ”metsämatto” on joutunut. Joissakin kohdissa se on niin leveä, ettei vastakkaista rantaa näy. Tulvien aikana joki on paikka paikoin 50 kilometriä leveä! Sen syvyys, joka joillakin osuuksilla on keskimäärin 50–80 metriä, vaihtelee joen leveyden mukaan. Kapeimmassa kohdassaan Óbidosissa Parán osavaltiossa joki on 130 metriä syvä.

Amazonin kaltevuus on enimmäkseen hyvin vähäinen, keskimäärin 20 millimetriä kilometrillä. Joen suun loiva kaltevuus mahdollistaa sen, että vuorovesi voi tunkeutua pitkän matkaa jokea ylös. Sen vaikutukset tuntuvat aina Óbidosissa asti, 800 kilometrin päässä joen suulta.

Koska Amazon kulkee lähes samassa linjassa päiväntasaajan kanssa, se hyötyy molempien pallonpuoliskojen kesistä. Sivujoet tulvivat vuoroin joen vasemmalla ja vuoroin oikealla puolella. Amazon sykkii kuin valtava sydän, kun jokien vedenkorkeus nousee ja laskee, ensin pohjois- ja sitten eteläpuolella. Vuosittain Amazonin vedenkorkeus vaihtelee 9–12 metriä. Tulviminen on tärkeää alueen maanviljelylle. Koska joki kuljettaa mukanaan huomattavan paljon mineraaleja ja orgaanisia aineita ja niitä kulkeutuu sen rannoille, se lannoittaa suuria alankoja.

Kuka sen löysi, ja miten se asutettiin?

Ensimmäinen tätä jokea pitkin purjehtinut eurooppalainen oli espanjalainen tutkimusmatkailija Francisco de Orellana, joka antoi sille nimeksi Amazon vuonna 1542. * Mutta miksi juuri tämän nimen? Orellana väittää nähneensä heimojen välisissä taisteluissa naissotureita, jotka toivat hänen mieleensä kreikkalaisen mytologian amatsonit. Seurasi muita tutkimusmatkoja, joita tekivät espanjalaiset, englantilaiset, hollantilaiset ja portugalilaiset. Tietosanakirjassa Enciclopédia Mirador Internacional kerrotaan, että portugalilaiset tekivät ”lukuisia valloitusretkiä Negron, Solimõesin ja Brancon varrelle ja ottivat alueen virallisesti haltuunsa kuninkaan nimessä”.

Lujittaakseen asemiaan Portugali käynnisti alueella lähetystoiminnan. Samassa tietosanakirjassa sanotaan, että pyrkiessään levittämään katolista uskoa ja edistämään syrjäseuduilta saatavien tuotteiden – puun, pihkan, yrttien ja mausteiden – myyntiä ”munkkikuntien jäsenet siirsivät usein lähetysasemia paikasta toiseen, kuitenkin aina joen varrella. Näistä lukuisista asutuksista kasvoi monia pieniä kyliä.”

Tämä 1600- ja 1700-lukujen varhainen toiminta ja myöhempi kumipuuviljelmien laajeneminen 1800-luvun lopulla sai aikaan sen, että alueen asutukset noudattavat tiettyä säännönmukaisuutta. Koska jokia pitkin pääsi syvälle sisämaahan, ihmiset asettuivat asumaan niiden varsille, ja näin muodostui pieniä kaupunkeja ja kyliä. Nykyiset Keski-Amazonin suuret asutuskeskukset ovat noina aiempina vuosisatoina syntyneitä vanhoja kaupunkeja.

Miten ihmiset liikkuvat paikasta toiseen?

Amazonin allas on maailman suurin jokiallas; sen pinta-ala on noin kuusi miljoonaa neliökilometriä. Se on suurempi kuin Eurooppa, jos Venäjää ei oteta lukuun. Amazonin piiriin kuuluu 1100 sivujokea ja muuta pienempää jokea, joten se muodostaa monimutkaisen liikenneväyläverkon. Sitä voidaan verrata ihmisen verenkiertojärjestelmään, jonka suurinta valtimoa, aorttaa, vastaa Amazon. Tässä laajassa jokiverkossa on kaksi kolmasosaa maapallon makeasta vedestä ja yli 25000 kilometrin verran purjehduskelpoisia vesiä. Sillä on keskeinen tehtävä liikenteessä ja paikallisten ihmisten elämässä.

Miljoonat Amazonin alueen ihmiset käyttävät tätä luonnollista valtaväylää. Sillä purjehtii kaikenkokoisia veneitä ja laivoja, myös suuria valtamerialuksia, jotka kulkevat 1500 kilometriä jokea ylävirtaan Manausiin asti. Pienemmillä rahti- ja matkustaja-aluksilla pääsee aina Perussa sijaitsevaan Iquitosiin saakka, 3700 kilometrin päähän joen suulta. Suuri osa alueen rikkauksista viedään pois Amazonia pitkin, ja muualta maailmasta tuodaan tuotteita samaa reittiä. Kaupallinen toiminta on vilkasta myös sen pisimmällä sivujoella, yli 3000 kilometriä pitkällä Madeiralla. Voimakkaan kaupankäynnin vuoksi Amazonin altaassa kuljetetaan vuosittain noin kaksi miljoonaa tonnia rahtia. Vilkkainta liikenne on Manausin ja joen suussa sijaitsevan Belémin välisellä osuudella.

Millaista on elää Amazonin varrella?

Ihmisten levittäytyminen joen varsille osoittaa, että he ovat riippuvaisia jokiliikenteestä ja että he antavat arvoa alankojen hedelmälliselle maaperälle. Alueella asuva Altomir kertoo, että ”näillä seuduilla jokivarren asukkaat viljelevät pieniä maatiloja, joilla kasvaa pääasiassa maniokkia, joka on kalan ohella väestön pääravintoa. He kasvattavat myös vesimeloneja, banaaneja ja maissia sekä karjaa.” Kun tulvat tulevat, karja täytyy kuitenkin viedä nopeasti – toisinaan lautoilla – pois muille alueille.

Joen oikullisuuden vuoksi talot rakennetaan joen partaalla paalujen varaan, ja taloja pystytetään myös lautoille, jotka kiinnitetään kaupunkien läheisyyteen. Joella usein matkustava Belarmino kertoo, että ihmiset ”ovat hyvin vieraanvaraisia ja tervehtivät muukalaista hymyillen”.

Ihmisten voi usein nähdä melovan kanooteilla suurempien alusten viereen myymään tavaroitaan tai tekemään niillä vaihtokauppaa. Jotkut taas haluavat, että heitä hinataan ylävirtaan. Melojalle heitetään köysi, ja hän sitoo sen kanoottiinsa. Paikallisia tuotteita, kuten palmukaalia, maurinpalmua, maniokkia, pähkinöitä sekä kaloja ja rapuja, myydään tai vaihdetaan muroihin ja muihin teollisesti valmistettaviin tuotteisiin.

Joki on tulolähde tuhansille brasilialaisille, jotka ansaitsevat elantonsa kuljettamalla tavaraa ja matkustajia. Jokea pitkin voidaan myös kuljettaa puutavaraa metsien sisäosissa olevilta sahoilta.

Alueen väestö saa joesta suuren osan proteiinipitoisesta ravinnostaan. ”Amazonissa arvioidaan olevan noin kaksituhatta kalalajia, mikä on paljon enemmän kuin maapallon muissa joistoissa”, sanotaan eräässä luontoaiheisessa kirjassa (Vida Selvagem nos Rios). Tehtyään tutkimusmatkan Amazonin alueelle kuuluisa merentutkija Jacques-Yves Cousteau jopa sanoi, että Amazonissa on enemmän kalalajeja kuin Atlantissa.

Yksi Amazonin merieläimistä on kasveja syövä manaatti, joka on uhanalainen laji. Se on himoittu saalis, sillä suurehkosta yksilöstä voi saada yli sata litraa rasvaa. Tällä nisäkkäällä on pituutta keskimäärin 2,5 metriä ja painoa noin 350 kiloa. Amazonin vesissä elää myös arapaima, jättiläismäisen suuri makean veden kala. Sen keskimääräinen pituus on yli 2 metriä ja paino noin 70 kiloa. Amazonindelfiinit ja rannikkodelfiinit eli amazoninvalkodelfiinit näyttäytyvät silloin tällöin vilaukselta ihmisten iloksi.

Epätavallinen venematka

Veneet ovat olleet pitkään olennainen osa Amazonin alueen elämää. Ne ovat toimeentulon perusta tuhansille kauppiaille, jotka myyvät siellä tuotteitaan ja tuovat tuulahduksen sivistyksestä syrjäisiin jokiyhteisöihin. Niissä saa myös huokean kyydin sellaisiin sisämaan kaupunkeihin ja kyliin, joihin ei pääse teitä pitkin. Useimmat matkustajat ovat matkan aikana vieri viereen ripustetuissa riippumatoissa. Tämä selittää, miksi laivan saapuessa satamaan syntyy ryntäys: kaikki haluavat löytää hyvän paikan, johon he voivat kiinnittää riippumattonsa. Alakannella on matkustettava sekalaisen tavaralastin seassa. Koska matkustajat ovat puheliaita, heidän kanssaan on helppo ystävystyä. Ja aikaa siihen on riittävästi, koska matkat kestävät yleensä useita päiviä.

Lähellä Manausia jokiliikenne on hyvin vilkasta, koska Manausissa on Amazonin alueen tärkein satama. Sinne tulee maataloustuotteita valtavalta alueelta, joka käsittää osia Perusta, Boliviasta ja Kolumbiasta. Siellä kukoistaa myös ekoturismi, joka tuo kävijöitä Etelä-Amerikasta ja muualta maailmasta.

Unohtumaton matka

Ehkä sinulle avautuu mahdollisuus tulla käymään tällä ihmeellisellä alueella, joka on kiehtonut tutkimusmatkailijoita mutta joka kätkee itseensä vielä monia salaisuuksia. Sen lisäksi että matka Amazonin alueelle suuntaa huomion luonnonkauniisiin sademetsiin, se herättää syvää kunnioitusta kaiken, myös tämän mahtavan jokialueen, Luojaa kohtaan (Psalmit 24:1, 2).

[Alaviitteet]

^ kpl 7 Näin määriteltynä Amazon on 80 kilometriä pitempi kuin Niili oli ennen Assuanin padon rakentamista, mikä tekee Amazonista maailman pisimmän joen. Joidenkin tutkimusten mukaan sen kokonaispituus on 7100 kilometriä.

^ kpl 8 Länsi-Afrikan keskiosissa virtaava Kongo on vesimäärältään toiseksi suurin joki. Tosin kaksi Amazonin suurinta sivujokea, Negro ja Madeira, purkavat kumpikin yhtä paljon vettä kuin Kongo.

^ kpl 14 Ks. Herätkää! 22.3.1997 s. 3.

[Tekstiruutu/Kuva s. 17]

AINUTLAATUINEN POROROCA

Kun Amazonin vedet törmäävät joen suulla mereltä tuleviin vesiin, syntyy äänekäs ja hyvin tuhoisa ilmiö. Mereen nopeasti virtaavat joen vedet pidättelevät meren nousuvettä. Merenpinta nousee suualueen ulkopuolella, kunnes joki ei enää voi pidätellä nousuvettä. Silloin merivesi syöksyy ylös jokea valtavana, seinää muistuttavana aaltona muuttaen joen virtaussuunnan. Aalto siirtää joenpohjan möhkäleitä ja kiskoo puita juurineen jättäen jälkeensä suurta tuhoa. Kahden vastakkaisen virtauksen voimasta syntyvä aalto voi olla neljä metriä korkea, ja yhteen törmäävien vesien aiheuttama korviahuumaava ääni voidaan kuulla kauas. Se on pororocan eli tulvavuoksen ääni.

[Kartat s. 13]

(Ks. painettu julkaisu)

ANDIT

Amazonin alkulähteet

Machu Picchu, Peru

AMAZONIN ALLAS

Iquitos, Peru

Amazon (Solimões)

MANAUS

Negro

Madeira

Óbidos

Amazon

Pará

BELÉM

[Lähdemerkintä]

Maapallo: Mountain High Maps® Copyright © 1997 Digital Wisdom, Inc.

[Kuvat s. 15]

1. Paikallisen kylän tyttö

2. Paalujen varaan rakennettuja taloja joen varrella

3. Negron tummat vedet kohtaavat liejuisen Solimõesin

4. Negro tuo vettä Amazoniin

[Lähdemerkinnät]

Valokuvat 1 ja 2: Ricardo Beliel/SocialPhotos; valokuvat 3 ja 4: Lidio Parente/SocialPhotos

[Kuvat s. 16, 17]

1. Manausin satama

2. Laivamatkustajia riippumatoissaan

3. Kalastusta kanootista

[Lähdemerkinnät]

Valokuva 1: Lidio Parente/SocialPhotos; valokuvat 2 ja 3: Ricardo Beliel/SocialPhotos

[Kuvien lähdemerkinnät s. 17]

Auringonlasku: Ricardo Beliel/SocialPhotos; lainelautailija: AP Photo/Paulo Santos