Raamatun näkökanta

Onko rikkaus osoitus Jumalan siunauksesta?

”Jehovan siunaus rikkaaksi tekee, eikä hän lisää siihen mitään tuskaa.” (SANANLASKUT 10:22)

MERKITSEEKÖ yllä lainattu Raamatun sananlasku sitä, että Jumala siunaa palvelijoitaan aineellisella rikkaudella? Näin jotkut uskovat. Eräs helluntaiseurakuntaan kuuluva australialainen saarnaaja kirjoittaa: ”Kerron tässä kirjassa, miksi tarvitset enemmän rahaa ja miten saat sitä enemmän – –. Jos pystyt muuttamaan ajattelutapaasi ja suhtautumaan rahaan oikealla tavalla, sinä uskoakseni tulet vaeltamaan Jumalan siunauksessa ja hyvinvoinnissa eikä sinulla enää koskaan ole rahahuolia.”

Tällainen väite antaa kuitenkin ymmärtää, että köyhillä ei ole Jumalan suosiota. Onko aineellinen vauraus tosiaan merkki Jumalan siunauksesta?

Siunauksia tietyssä tarkoituksessa

Raamatussa kerrotaan tapauksista, joissa Jumala siunasi uskollisia palvelijoitaan rikkaudella. Esimerkiksi Jaakob ei kotoa lähtiessään omistanut kuin sauvan, mutta kun hän 20 vuoden kuluttua palasi takaisin, hänen lampaistaan, nautakarjastaan ja aaseistaan sai muodostettua kaksi leiriä. Hänen vaurautensa oli Raamatun mukaan lahja Jumalalta. (1. Mooseksen kirja 32:10.) Job puolestaan menetti koko omaisuutensa, mutta myöhemmin hänelle karttui Jehovan siunauksen ansiosta ”neljätoistatuhatta lammasta ja kuusituhatta kamelia ja tuhat nautaparia ja tuhat aasintammaa” (Job 42:12). Kuningas Salomolle Jehova antoi niin paljon rikkautta, että siitä puhutaan vielä nykyäänkin (1. Kuninkaiden kirja 3:13).

Toisaalta Raamatussa kerrotaan monista uskollisista, tottelevaisista Jumalan palvelijoista, jotka olivat köyhiä. Jumala ei varmaankaan rangaissut joitakuita köyhyydellä  ja siunannut toisia hyvinvoinnilla. Mitä varten hän sitten soi joillekin rikkautta?

Tarkoitus vaihteli tapauskohtaisesti. Jaakobin omaisuus loi perustan uudelle kansakunnalle ja valmisti näin tietä tulevalle lupauksen Siemenelle (1. Mooseksen kirja 22:17, 18). Jobin vauraus hälvensi kaikki epäilyt siitä, kuka hänelle oli tuottanut onnettomuuksia, ja näin Jehovan nimi puhdistui (Jaakobin kirje 5:11). Salomo taas käytti suuren osan Jumalalta saamistaan rikkauksista loisteliaan temppelin rakentamiseen (1. Kuninkaiden kirja 7:47–51). On kiinnostavaa, että Jehova pani Salomon myös kirjoittamaan oman kokemuksensa pohjalta, miten rajallista on rikkauden arvo (Saarnaaja 2:3–11; 5:10; 7:12).

Miten Jehova siunaa ihmisiä?

Jeesus opetti seuraajiaan suhtautumaan tasapainoisesti rahaan, kun hän kehotti heitä: ”Lakatkaa olemasta huolissanne [aineellisesta].” Hän sanoi, ettei edes Salomo kaikessa loistossaan ollut puettu yhtä hyvin kuin kedon liljat, ja jatkoi: ”Jos nyt Jumala näin vaatettaa kedon kasvillisuuden, – – eikö paljon ennemmin teidät, te vähäuskoiset?” Jeesus vakuutti kristityille, että jos he etsisivät ensin Valtakuntaa ja Jumalan vanhurskautta, niin ruoka, vaatteet ja asunto lisättäisiin heille. (Matteus 6:25, 28–33.) Miten tämä lupaus täyttyy?

Kun ihminen noudattaa Raamatun neuvoja, hän saa erityisesti hengellisiä siunauksia (Sananlaskut 10:22). Mutta hän hyötyy muillakin tavoin. Jumalan sanassa on kristityille esimerkiksi seuraava neuvo: ”Älköön varastaja enää varastako, vaan tehköön ennemmin kovasti työtä.” (Efesolaisille 4:28.) Siinä sanotaan myös, että se, ”joka työskentelee käsi velttona, tulee olemaan vähävarainen, mutta ahkeran käsi rikkaaksi tekee” (Sananlaskut 10:4). Rehelliset, ahkerat kristityt, jotka noudattavat näitä neuvoja, ovat usein haluttuja työntekijöitä, ja tämä voi olla siunaus.

Raamattu opettaa kristittyjä myös välttämään ahneuteen vetoavia rahapelejä, terveydelle vaarallista tupakointia ja elinvoimia kalvavaa juopumusta (1. Korinttilaisille 6:9, 10; 2. Korinttilaisille 7:1; Efesolaisille 5:5). Näiden neuvojen noudattaminen vähentää menoja ja edistää terveyttä.

Arvokkaampaa kuin hopea ja kulta

Aineellinen hyvinvointi yksinään ei ole osoitus Jumalan hyväksymyksestä ja siunauksesta. Jeesus paljasti joidenkin laodikealaisten kristittyjen hengellisen köyhyyden sanoessaan heille: ”Sanot: ’Olen rikas ja olen hankkinut rikkautta enkä tarvitse yhtään mitään’, mutta et tiedä, että sinä olet kurja ja säälittävä ja köyhä ja sokea ja alaston.” (Ilmestys 3:17.) Aineellisesti köyhille mutta hengellisesti terveille smyrnalaiskristityille hän sitä vastoin kertoi: ”Minä tiedän sinun ahdistuksesi ja köyhyytesi – mutta sinä olet rikas.” (Ilmestys 2:9.) Nämä kristityt luultavasti kärsivät uskollisuutensa vuoksi taloudellisia menetyksiä vainoojien käsissä, mutta silti heillä oli rikkauksia, jotka olivat paljon arvokkaampia kuin hopea ja kulta (Sananlaskut 22:1; Heprealaisille 10:34).

Jehova Jumala siunaa niiden ponnistelua, jotka pyrkivät tekemään hänen tahtonsa (Psalmit 1:2, 3). Hän antaa heille voimaa ja keinoja selviytyä koetuksista, elättää perheensä ja etsiä ensin hänen Valtakuntaansa (Psalmit 37:25; Matteus 6:31–33; Filippiläisille 4:12, 13). Siksi tosi kristityt eivät pidä Jumalan tärkeimpänä siunauksena aineellista omaisuutta, vaan pyrkivät ennemminkin olemaan ”rikkaita hyvissä teoissa”. Vahvistamalla läheistä suhdetta Luojaan kristityt kokoavat ”turvallisesti itselleen aarteeksi hyvän perustuksen tulevaisuutta varten”. (1. Timoteukselle 6:17–19; Markus 12:42–44.)