Korkein oikeus puolustaa sananvapautta

RATKAISEVA PÄIVÄ koitti 17. kesäkuuta 2002, jolloin korkein oikeus julkaisi kirjallisen päätöksensä. Mikä sen ratkaisu oli? Se kävi ilmi lehtien uutisotsikoista. The New York Times ilmoitti: ”Oikeus kaatoi yritykset estää Jehovan todistajien käynnit.” Ohiossa ilmestyvä The Columbus Dispatch kirjoitti: ”Korkein oikeus mitätöi lupavaatimuksen.” Clevelandissa Ohiossa ilmestyvä The Plain Dealer sanoi: ”Ovelta ovelle kulkijat eivät tarvitse kunnantalon lupaa.” USA Today -lehden pääkirjoitusaukeamalla julistettiin: ”Sananvapaus voitti.”

Alempien tuomioistuinten ratkaisut Jehovan todistajia vastaan kumottiin äänin 8 vastaan 1! Oikeuden virallinen 18-sivuinen päätös oli tuomari John Paul Stevensin kirjoittama. Ratkaisu vahvisti kiistattomasti ensimmäisen perustuslainmuutoksen takaaman suojan Jehovan todistajien julkiselle sananpalvelukselle. Lausunnossaan korkein oikeus selitti, että Jehovan todistajat eivät hakeneet lupaa, koska heidän mukaansa ”heidän valtuutuksensa saarnata tulee Raamatusta”. Sitten seurasi lainaus heidän oikeudenkäyntikirjelmästään: ”Luvan pyytäminen kunnalta saarnaamista varten tuntuisi meistä lähes Jumalan solvaamiselta.”

Korkeimman oikeuden päätöksessä sanottiin: ”[Korkein] oikeus on yli 50 vuoden ajan mitätöinyt rajoituksia, jotka ovat koskeneet tuen pyytämistä jollekin asialle ja lentolehtisten jakamista ovelta ovelle. Ei ole pelkkää historian sattumaa, että useimmat näistä oikeustapauksista ovat olleet Jehovan todistajien alulle panemia ja koskeneet ensimmäiseen perustuslainmuutokseen sisältyviä oikeuksia, sillä heidän uskontonsa antaa heille tehtäväksi viedä sanomaa ovelta ovelle. Kuten totesimme oikeustapauksessa Murdock vastaan Pennsylvania – – (1943), Jehovan todistajat ’väittävät, että he noudattavat Paavalin esimerkkiä opettaen ”sekä julkisesti että huone huoneelta”. Apostolien teot 20:20.  He ottavat kirjaimellisesti Raamatun käskyn ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille”. Markus 16:15. Näin tehdessään he uskovat noudattavansa Jumalan käskyä.’”

Sitten päätöksessä lainattiin jälleen vuoden 1943 oikeustapausta: ”Tämäntyyppinen uskonnollinen toiminta on samassa korkeassa asemassa ensimmäisen perustuslainmuutoksen piirissä kuin palvonta kirkoissa ja saarnaaminen saarnastuoleista. Sillä on samanlainen oikeus suojaan kuin vakiintuneemmalla ja tavanomaisemmalla uskonnon harjoittamisella.” Päätöksessä lainattiin myös oikeustapausta vuodelta 1939 ja sanottiin: ”Sensuurin vaatiminen luvan välityksellä, joka estäisi lentolehtisten vapaan ja esteettömän jakamisen, uhkaa perustuslaillisten takeiden ydintä.” (Kursivointi heidän.)

Seuraavaksi korkein oikeus esitti merkittävän huomion: ”Nuo oikeustapaukset osoittavat, että Jehovan todistajien pyrkimykset vastustaa sananvapauden sääntelyä eivät ole olleet taistelua ainoastaan heidän oikeuksiensa puolesta.” Päätöksessä sanottiin, että todistajat ”eivät ole ainoita ’pieniä ihmisiä’, jotka Strattonin kylän järjestyssäännön kaltaiset säännöt uhkaavat vaientaa”.

Sitten päätöksessä jatkettiin viitaten Strattonin järjestyssääntöön, että on ”loukkaavaa – paitsi ensimmäisen perustuslainmuutoksen suojaamia arvoja myös koko vapaan yhteiskunnan käsitettä kohtaan – että kansalaisen täytyy jokapäiväisessä julkisessa kanssakäymisessä ensin ilmoittaa viranomaisille halustaan puhua toisille ihmisille ja sitten hankkia siihen lupa. – – laki, joka vaatii hankkimaan luvan tällaiseen puhumiseen, poikkeaa jyrkästi kansallisesta perinnöstämme ja perustuslakiperinteestämme.” Sitten päätöksessä puhuttiin ”sellaisen lupavaatimuksen tuhoisasta vaikutuksesta”.

Rikollisuuden uhka

Entä sitten se näkemys, että lupajärjestely suojelisi murtovarkailta ja muilta rikollisilta? Korkein oikeus esitti: ”Vaikka tunnustamme, että näihin huoliin on aihetta, ennakkotapauksemme osoittavat selvästi, että tasapaino on säilytettävä näiden huolten ja sen välillä, miten määräykset ja säännöt vaikuttavat ensimmäiseen perustuslainmuutokseen sisältyviin oikeuksiin.”

Kirjallinen päätös jatkui: ”Tuntuu epätodennäköiseltä, että luvan puuttuminen estäisi rikollisia koputtamasta oviin ja käymästä keskusteluja, joita järjestyssääntö ei koske. He voivat esimerkiksi kysyä tietä tai pyytää lupaa käyttää puhelinta, – – tai he voivat rekisteröityä väärällä nimellä rangaistuksetta.”

Viitaten 1940-luvun ratkaisuihin korkein oikeus kirjoitti: ”Sanamuodot toisen maailmansodan ajan päätöksissä, jotka kerta toisensa jälkeen vapauttivat kantajien [Vartiotorni-seuran] uskontoverit ahdasmielisistä syytteistä, heijastivat korkeimman  oikeuden näkemystä ensimmäiseen perustuslainmuutokseen sisältyvistä oikeuksista, joita tämä oikeustapaus koskee.”

Mikä oli korkeimman oikeuden tuomiolauselma? ”Ylioikeuden päätös kumotaan, ja asia palautetaan tämän lausunnon mukaisia jatkotoimia varten. Näin määräämme.”

Asia päättyi siis siten, että ”[korkein] oikeus tukee Jehovan todistajia”, kuten Chicago Sun-Times -lehti kirjoitti, enemmistöllä 8 vastaan 1.

Miltä tulevaisuus näyttää?

Miten läheisen Wellsvillen seurakunnan Jehovan todistajat ovat suhtautuneet korkeimmassa oikeudessa saatuun voittoon? Varmastikaan ei ole mitään syytä ylpeillä siitä strattonilaisten kustannuksella. Todistajat eivät kanna kaunaa ystävällisille kyläläisille. Paikallinen Jehovan todistaja Gregory Kuhar sanoi: ”Emme me halunneet tätä oikeudenkäyntiä. Itse järjestyssääntö vain oli epäasiallinen. Emme tehneet tätä pelkästään itsemme takia vaan kaikkien hyväksi.”

Jehovan todistajat ovat selvästikin yrittäneet kovasti olla ärsyttämättä paikkakuntalaisia. Todistajiin kuuluva Gene Koontz selitti: ”Saarnasimme Strattonissa viimeksi 7. maaliskuuta 1998 eli runsaat neljä vuotta sitten.” Hän jatkoi: ”Minulle itselleni sanottiin, että minut pidätettäisiin. Poliisi on vuosien varrella uhannut meitä useita kertoja pidätyksellä. Kun pyysimme järjestyssääntöä nähtäväksemme, emme koskaan saaneet vastausta.”

Koontz lisäsi: ”Meistä olisi mukavampaa, jos meillä olisi hyvät suhteet toisiin ihmisiin. Jos joku ei halua meidän käyvän luonaan, me kunnioitamme hänen päätöstään. Mutta toiset ovat ystävällisiä ja keskustelevat kanssamme Raamatusta mielellään.”

Kuhar selitti: ”Emme vieneet asiaa oikeuteen noustaksemme strattonilaisia vastaan. Halusimme vain vahvistaa laillisesti perustuslain takaaman sananvapauden omalla kohdallamme.”

Hän jatkoi: ”Toivottavasti pääsemme jonain päivänä takaisin Strattoniin. Minusta olisi hienoa olla silloin ensimmäisenä jonkun ovella. Kaikesta huolimatta meidän täytyy palata Kristuksen käskyn mukaisesti.”

Oikeustapauksella ”Vartiotorni-seura vastaan Strattonin kylä” on ollut kauaskantoisia vaikutuksia. Lukuisten kuntien viranomaiset Yhdysvalloissa ovat korkeimman oikeuden ratkaisusta kuultuaan tulleet siihen tulokseen, ettei Jehovan todistajien evankelioimistyötä voi enää rajoittaa paikallisilla järjestyssäännöillä. Ovelta ovelle saarnaamista koskevat vaikeudet ovat ratkenneet tähän mennessä noin 90 kunnassa.

[Tekstiruutu s. 9]

”JEHOVAN TODISTAJAT TEKIVÄT SEN TAAS”

Näin kirjoitti Yhdysvaltain First Amendment Centerissä työskentelevä vanhempi tutkija ja koulutusohjelmien päällikkö Charles C. Haynes Freedom Forum -verkkotietopalvelun sivuille otsikon ”Uskonnonvapaus” alla. Hän jatkoi: ”[Jehovan todistajat] saivat viime viikolla 48. voiton korkeimmassa oikeudessa. Takana on ainutlaatuinen sarja oikeudenkäyntejä, jotka ovat merkittävästi laajentaneet ensimmäisen perustuslainmuutoksen antamaa suojaa kaikkien amerikkalaisten hyväksi.” Hän varoitti: ”Muistakaa, että jos viranomaiset voivat rajoittaa uskonnonvapautta, heillä on valta rajoittaa minkä tahansa uskonnon – tai kaikkien uskontojen – vapautta. – – Ihmisillä on tietysti oikeus olla kuuntelematta – ja sulkea ovi. Mutta viranomaisilla ei saisi olla valtaa päättää, kuka saa koputtaa oveen. Kaksinkertainen eläköön-huuto korkeimmalle oikeudelle.”

Lopuksi Haynes sanoo: ”Olemme kaikki kiitollisuudenvelassa Jehovan todistajille. Siitä riippumatta, kuinka monta kertaa heitä herjataan tai ajetaan ulos kaupungista tai heidän kimppuunsa käydään, he jaksavat taistella oman uskonnonvapautensa (ja sitä myöten myös meidän uskonnonvapautemme) puolesta. Ja kun he voittavat, me kaikki voitamme.”

[Tekstiruutu/Kuvat s. 10, 11]

Korkeimman oikeuden ratkaisu – lehdistön kommentteja

▪ ”Oikeus tukee Jehovan todistajia – ovelta-ovelle-palvelukseen ei tarvita lupaa

Jehovan todistajat ovat aina uskoneet, että heillä on Jumalan tuki takanaan koputellessaan oviin. Nyt heillä on myös Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuki.” (Chicago Sun-Times 18.6.2002.)

▪ ”Sananvapaus voittaa

Kun Jehovan todistajat seuraavan kerran keskeyttävät ateriasi, voisit harkita heidän kiittämistään. Pitämällä rohkean tinkimättömästi kiinni uskonnollisista periaatteistaan tämä valtavirtauksen ulkopuolella oleva uskontokunta, jolla on lähes miljoona jäsentä [Yhdysvalloissa], on tehnyt yksityisten amerikkalaisten sananvapauden turvaamiseksi luultavasti enemmän kuin mikään muu instituutio. – –

Jehovan todistajille korkeimpaan oikeuteen meneminen on tuttuakin tutumpaa. He ovat runsaan 65 vuoden aikana taistelleet menestyksekkäästi tuomioistuimissa yli 24 kertaa enemmistön tyranniaa vastaan.” (USA TODAY 18.6.2002.)

▪ ”Ovelta-ovelle-toiminta julistettiin perustuslailliseksi oikeudeksi. Ratkaisu merkitsi voittoa Jehovan todistajille

Yhdysvaltain korkein oikeus päätti maanantaina, että poliitikoilla, uskonnollisilla ryhmillä, partiotytöillä ja muilla on perustuslaillinen oikeus kulkea ovelta ovelle edistämässä asiaansa tarvitsematta hankkia siihen etukäteen lupaa paikallisviranomaisilta.” (San Francisco Chronicle 18.6.2002.)

▪ ”Korkein oikeus: Jehovan todistajia ja partiotyttöjä ei voi estää koputtamasta oveen

WASHINGTON – Korkein oikeus päätti tänään, että perustuslaki suojaa lähetystyöntekijöiden, poliitikkojen ja muiden oikeuden koputtaa oviin tarvitsematta hankkia siihen etukäteen lupaa paikallisviranomaisilta. – –

Oikeus perusteli äänin 8 vastaan 1, että ensimmäisen perustuslainmuutoksen sananvapauteen sisältyy oikeus viedä sanomaa suoraan ihmisten oville.” (Star Tribune, Minneapolis, 18.6.2002.)

[Kuva s. 9]

Tuomari Stevens

[Lähdemerkintä]

Stevens: Collection, The Supreme Court Historical Society/Joseph Bailey