Rakkaus toiminnassa – pitkäaikainen avustushanke

RICHARD VARA, Houston Chronicle -lehden paljon nähnyt ja kokenut toimittaja, ei vähästä hätkähdä. Mutta viime vuonna siihen oli aihetta. ”En ole ikinä nähnyt tällaista!” hän huudahti. ”Tämä on uskomatonta.” Samalta tuntui Lee P. Brownista, joka on Houstonin pormestari Texasissa Yhdysvalloissa. Hän sanoi: ”Kunpa kaikki houstonilaiset näkisivät, mitä te olette tehneet. Tämä on todella vaikuttavaa.” Mistä he puhuivat? Jehovan todistajien avustusoperaatiosta Houstonissa. Mitä kaikkea siihen sisältyi, ja miksi sellaista tarvittiin? Miksi se oli niin vaikuttava? Aloitetaanpa alusta, niin se selviää.

Ennätystulva

Kesäkuun alussa vuonna 2001 trooppinen myrsky Allison runnoi Kaakkois-Texasin tasankoa. Lopuksi perjantaina 8. kesäkuuta Houstonissa, maan neljänneksi suurimmassa kaupungissa, * satoi 24 tunnin aikana tuhat millimetriä vettä. Nouseva vesi tulvi hetkessä liikkeisiin, toimistoihin ja kymmeniintuhansiin asuintaloihin. Kaupungin reunoilla kulkevat moottoritiet muuttuivat kuohuviksi virroiksi, jotka hukuttivat alleen loukkuun jääneet henkilö- ja rekka-autot. Vesi esti jopa paloautojen ja muiden pelastusajoneuvojen pääsyn joillekin tulviville kaduille. Ihmisten pelastamiseksi alueelle hälytettiin helikoptereita ja raskaita sotilasajoneuvoja.

Kun taivas viimein kirkastui maanantaina 11. kesäkuuta, kävi ilmi, että Allison oli vaatinut raskaan veron. Kaksikymmentäkaksi ihmistä oli saanut surmansa, muun muassa kaksi Jehovan todistajaa: kristitty vanhin Jeffrey Green ja hänen kälynsä Frieda Willis. * Lisäksi noin 70000 rakennusta oli saanut vaurioita, joten tulva oli suurkaupunkeja kohdanneista luonnononnettomuuksista pahimpia. Se aiheutti lähes viiden miljardin dollarin vahingot ja oli näin Yhdysvaltojen historian suurimmat kustannukset aiheuttanut hirmumyrsky.

Vapaaehtoisten tulva

Ihmiset olivat järkyttyneitä. Eräs avustustyöntekijä sanoi: ”Sängyt olivat märkiä. Matot olivat märkiä. Lasten kuvat olivat tiessään.” Monet Houstonin seudun yli 16000:sta Jehovan todistajastakin kärsivät menetyksiä. Kahdeksan valtakunnansalia ja satoja todistajien koteja vaurioitui. Vedenpinta nousi joissakin taloissa monta senttimetriä, joissakin kattoon asti. Myrsky vaikutti kaikkiaan yli 80 seurakuntaan. Uhrit eivät kuitenkaan jääneet oman onnensa nojaan. Jo muutaman päivän kuluttua heidän avukseen saapui toinen tulva – suuri joukko vapaaehtoisia työntekijöitä. Mitä oikein tapahtui?

Jo ennen kuin tulvavedet alkoivat laskea, Houstonin Jehovan todistajien seurakuntien kristityt vanhimmat tarttuivat toimeen. ”Soitimme veljille ja sisarille ja kävimme katsomassa heitä”, kertoi eräs vanhin. ”Sitten arvioimme vahingot, ja maanantaina 11. kesäkuuta meillä oli valmis lista uhreista, vaurioituneiden talojen määrästä ja vahinkojen laajuudesta. Lähetimme sen Jehovan todistajien päätoimistoon  Brooklyniin New Yorkiin.” Parin päivän kuluttua Yhdysvaltain haaratoimisto nimitti avustuskomitean, johon kuului kahdeksan kristittyä vanhinta Houstonista, ja antoi rahaa hätäapua varten. Komitean tehtävänä oli antaa uhreille henkistä tukea ja korjata todistajien vahingoittuneet kodit – yli 700 taloa!

Avustuskomitean edessä oli suunnaton urakka. Illat venyivät pitkiksi, kun he laativat alustavaa suunnitelmaa ja ottivat yhteyttä Houstonin seudun yli 160 seurakuntaan saadakseen niiltä apua. ”Vastakaiku ylitti odotukset”, kertoi komitean puheenjohtaja. ”Talkoisiin ilmoittautui yli 11000 todistajaa, jotka olivat halukkaita käyttämään ilmaiseksi aikaansa, voimiaan ja taitojaan.”

Talkoovoimin hometta vastaan

Korjaustyöt aloitettiin muutaman päivän kuluttua tulvasta. Taloista poistettiin läpimärät kokolattiamatot, vaurioituneet lattiat ja seinät, kostuneet kaapit, vääntyneet ovet ja kaikki muu, minkä jäteveden sekainen tulvavesi oli tahrannut. ”Emme olleet kiinnostuneita ainoastaan veljien talojen korjaamisesta vaan myös heidän terveytensä suojelemisesta”, sanoi eräs talkoolainen. Myrkyllinen home alkaisi nopeasti kasvaa seinissä ja kaapeissa, ja siksi talot oli ensin desinfioitava perusteellisesti.

 Oppiakseen suorittamaan tämän työvaiheen turvallisesti joukko todistajia ilmoittautui kurssille, jonka järjesti hätätilanteiden hallintaan erikoistunut liittovaltion elin (Federal Emergency Management Agency). Sitten jokainen kurssin käynyt todistaja otti kymmenen vapaaehtoista mukaansa vaurioita kärsineeseen taloon ja opetti heille, miten desinfiointi tapahtuu. Seuraavana päivänä kukin kymmenestä oppia saaneesta otti vuorostaan kymmenen muuta mukaansa. ”Muutamassa päivässä tämän työn hallitsivat sadat talkoolaiset”, kertoi muuan vapaaehtoinen. Talkoolaisten määrä kasvoi nopeammin kuin home! Päivällä töitä tekivät eläkeläiset ja lomalla olleet koululaiset, ja illalla niitä jatkoivat hellittämättä toiset talkoolaiset. Kuuden viikon kuluttua kaikki homevauriot oli korjattu todistajien taloista ja ne olivat taas turvallisia.

Hallintokeskus ja seitsemän toimintakeskusta

Samaan aikaan avustuskomitea hankki valtavat määrät kipsilevyä ja tonneittain muita rakennustarvikkeita. Mutta mihin  niitä voitaisiin koota? Komitean edustaja kertoo: ”Kun erään yrityksen johtaja kuuli tarpeistamme, hän tarjosi käyttöömme viidentuhannen neliön varastorakennusta ilmaiseksi!” Sinne mahtui rakennustarvikkeiden lisäksi myös toimisto, ja pian siitä tuli avustusoperaation hallintokeskus, jossa 200–300 vapaaehtoista työskenteli aamusta iltaan viikonloppuja myöten.

Koska korjauksen tarpeessa olevat talot sijaitsivat laajalla alueella, seitsemään valtakunnansaliin perustettiin alueellinen toimintakeskus. Viikonloppuisin ne kuhisivat talkoolaisia (ks. tekstiruutua ”Vilkas toimintakeskus”). Monet heistä olivat työskennelleet yhdessä ennenkin rakentaessaan seudulle valtakunnansaleja: apuun saatiin rakennustaitoisia vapaaehtoisia 11 alueellisen rakennuskomitean välityksellä, jotka toimivat Arkansasissa, Louisianassa, Oklahomassa ja Texasissa. * Kussakin toimintakeskuksessa kirvesmiehet, maalarit, putkimiehet ja muut ammattilaiset opettivat taitojaan muille (ks. tekstiruutua ”Kurssitusta”).

Suunnitelma ja tietokanta

Talkoolaiset työskentelivät seitsenvaiheisen suunnitelman mukaisesti. Tarvikkeet toimitettiin työkohteisiin neljässä erässä, ja korjaukset oli määrä tehdä kussakin talossa kolmena viikonloppuna. Tällä vauhdilla koko urakka olisi valmis noin kuudessa kuukaudessa.

Suunnitelman toteuttamiseksi komitea perusti 22 osastoa, jotka vastasivat muun muassa huollosta, hankinnoista, majoituksista ja kuljetuksesta. Kaikki osastot hyötyivät laajasta tietokannasta, jonka talkoolaiset olivat luoneet kymmenessä päivässä ennen korjaustöiden alkamista. ”Se oli tietojen syöttämisen maraton”, sanottiin eräässä uutisessa. Maratonin päätteeksi käytettävissä oli kosolti hyödyllistä tietoa. Yhdellä hiiren näpäytyksellä sai esiin, milloin 11000 talkoolaista olisivat käytettävissä, mitä taitoja heillä oli ja mistä heidät sai kiinni. Toisella näpäytyksellä ruudulle ilmestyi korjaustöiden tilanne, tarvittavat rakennusluvat ja muita yksityiskohtia vaurioituneista taloista. Tietokanta tuli tunnetuksi ”avustusoperaation sydämenä”.

Liikuttuneita ja kiitollisia

Homeesta puhdistetuissa ja kuivatuissa taloissa kävi talonrakennukseen perehtyneitä talkoolaisia arvioimassa muita vahinkoja. ”He laskivat tarvikkeiden menekin aina naulojen määrää myöten”, avustuskomitean edustaja kertoi. ”Emme halunneet tuhlata varoja tai lahjoitustarvikkeita millään tavalla.” Samaan aikaan toiset hankkivat tarvittavat rakennusluvat kaupungilta.

Seuraavaksi asianomaiset perheet kutsuttiin varastolle valitsemaan muutamista vaihtoehdoista mattoja, kaappeja, vinyylilattioita  ja muita tarvikkeita tuhoutuneiden tilalle. He olivat liikuttuneita ja usein kyyneleet silmissään nähdessään, mitä kaikkea heidän hyväkseen tehtiin. He saivat myös vakuutuksiin ja valtion tukiin liittyviä asiantuntijaneuvoja. Sitten korjaustöitä varten laadittiin aikataulu, ja juuri sinä päivänä, jolloin työmiehet tarvitsivat materiaaleja, vapaaehtoiset kuljettajat toivat ne heille kuorma-autoilla. Eräs mies, joka ei ole Jehovan todistaja, sanoi todistajavaimolleen, kun heidän taloaan korjattiin: ”Sinun veljesi ovat ihmeellisiä. Kun yksi työporukka lähtee, toinen on jo tulossa sisään. He tekevät töitä kuin muurahaiset!”

Peruskorjaukset kestivät kolmisen viikonloppua taloa kohden. ”Joissakin taloissa meni kuitenkin viisi tai jopa kahdeksan viikkoa”, sanoi komitean puheenjohtaja. Kun vanhemmista taloista poistettiin seiniä, niiden takaa löytyi usein aiempia vaurioita, eivätkä talkoolaiset halunneet asentaa uusia seiniä korjaamatta ensin vanhoja vikoja. Eräs vapaaehtoinen rakentaja sanoi: ”Pystypuut olivat välillä termiittien syömiä, joten meidän täytyi hävittää termiitit. Korjasimme paljon tukirakenteita. Talot tulivat hyvään kuntoon.” Muuan tulvasta kärsinyt ilmaisi monien talonomistajien tunteet sanoessaan eräälle vieraalle kiitollisena: ”Talo on nyt paremmassa kunnossa kuin silloin kun ostin sen!”

 Aterioita liukuhihnalta

Erään valtakunnansalin takana oleva varasto muutettiin ruoanlaitto- ja jakelukeskukseksi lukuisten talkoolaisten tarpeita silmällä pitäen. Todistajilta tuli joka puolelta maata lahjoituksina jääkaappeja, pakastimia, astianpesukoneita, liesiä ja taloustarvikkeita. Joka lauantai ja sunnuntai 11 kokkia ja noin 200 muuta vapaaehtoista valmisti keskuksessa tuhansia aterioita. Keittiön valvoja kertoi: ”Olemme valmistaneet aterioita valtakunnansalien rakennustyömailla 19 vuotta, mutta tämä hanke oli suurempi kuin kuvittelimmekaan.”

Ateriat pakattiin 120 suureen kuljetuslaatikkoon. Ne siirrettiin 60:een valmiina odottavaan autoon, jotka veivät ruoan kaikkiin toimintakeskuksiin ja hallintokeskukseen. Samaan aikaan kustakin talosta lähetettiin yksi työmies hakemaan ateriat toimintakeskuksesta koko ryhmälle. Ruoka syötiin työmaalla, minkä jälkeen töihin päästiin taas pikaisesti käsiksi.

Tehtävä suoritettu!

Yksi Jehovan todistajien pisimmistä avustuskampanjoista päättyi viimein huhtikuussa 2002, kun 11700 talkoolaista sai urakkansa valmiiksi. He olivat tehneet töitä miljoona tuntia ja korjanneet tai rakentaneet uudelleen yhteensä 8 valtakunnansalia ja 723 taloa. Eräs tulvan uhri puhui monien puolesta sanoessaan silmät kiitollisuudesta kosteina: ”Haluan kiittää Jehovaa ja talkoolaisia kaikesta siitä avusta, jota he ovat antaneet. On todella lohdullista kuulua rakkaudelliseen veljesseuraan!”

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu/Kuva s. 21]

VILKAS TOIMINTAKESKUS

Kello on seitsemän lauantaiaamuna toimintakeskus 4:ssä Koillis-Houstonissa. Valtakunnansalista kuuluu puheensorinaa ja naurua, kun talkoolaiset siemailevat kahvia ja mutustelevat donitseja. Jotkut ovat ajaneet tänne satojen kilometrien päästä. Puoli kahdeksalta joukko hiljenee tarkastelemaan raamatunkohtaa toimintakeskuksen valvojan johdolla. Sen jälkeen valvoja ilmoittaa, että Vartiotornin tutkistelu pidetään sunnuntaiaamuna puoli kahdeksalta ennen töiden alkua, ja rohkaisee kaikkia osallistumaan silloin keskusteluun joko englanniksi tai espanjaksi. Hän välittää terveiset Jehovan todistajien maailmankeskuksesta, ja ne otetaan vastaan raikuvin kättentaputuksin.

Seuraavaksi valvoja kertoo avustusoperaation tilanteesta ja kiittää kaikkia lämpimästi alttiudesta. Hän kysyy: ”Puuttuuko joltakulta täksi päiväksi työtä tai työkohde?” Yhtään kättä ei nouse ylös. ”Kuinka monta ateriaa tarvitaan?” Kaikki kädet ponnahtavat heti pystyyn, ja väki purskahtaa nauruun. Lopuksi pidetään yhteinen rukous, ja sitten 250 talkoolaista – joukossa miehiä ja naisia, vanhoja ja nuoria – on valmiina aloittamaan jälleen yhden pitkän ja kovan työpäivän.

Aamu on samanlainen kuudessa muussa toimintakeskuksessa sekä varastolla. Samaan aikaan keskuskeittiössä toimivat vapaaehtoiset ovat jo täydessä hyörinässä kattiloiden äärellä – lämmintä ateriaa odottaa tänään puoleenpäivään mennessä yli kaksituhatta nälkäistä talkoolaista joka puolella Houstonia!

[Tekstiruutu/Kuva s. 22]

KURSSITUSTA

Avustusoperaation aikana ammattimiehet pitivät talkoolaisille ilmaiseksi kursseja, joilla opetettiin erityistaitoja. Valmennusta saatiin talojen desinfioimisessa, seinien ja kaappien asentamisessa sekä rappaamisessa ja maalaamisessa. Kurssit videoitiin, ja sitten videoita käytettiin toimintakeskuksissa vielä muiden talkoolaisten opettamiseen. Eräs avustuskomitean jäsen sanoi: ”Varmistimme näiden kurssien avulla, että korjaustyöt tehdään tasokkaasti.”

[Kuva]

Ammattimiehet pitämässä kurssia

[Tekstiruutu s. 24]

”TODELLINEN JUMALAN TEKO”

”Vakuutusyhtiöt käyttävät [Yhdysvalloissa] luonnononnettomuuksista nimitystä Jumalan teot”, sanoi eräs avustuskomitean jäsen ja jatkoi: ”Mutta ne, jotka työskentelivät täällä vapaaehtoisesti kaikki nämä kuukaudet, ovat todellinen Jumalan teko. Veljesseuramme on suoranainen ihme!” Avustusoperaatioon osallistui viikonloppuisin 2500 talkoolaista, ellei enemmänkin. Komitean puheenjohtaja sanoi: ”Talkoolaiset peruuttivat lomiaan, muuttivat perheen viikko-ohjelmaa ja lykkäsivät muita henkilökohtaisia asioitaan voidakseen osallistua yhteen laajimmista avustusoperaatioista, mihin Jehovan todistajat ovat koskaan ryhtyneet.”

Pitkä avustuskampanja vaati uhrauksia. Eräs talkoolainen, joka oli mukana alusta loppuun saakka, teki ansiotyötään 50 tuntia viikossa. Silti hän käytti avustustyöhön 40 tuntia joka viikko. ”Jehova antoi minulle siihen voimaa”, hän sanoi. ”Tuttavat kyselevät minulta, maksetaanko minulle tästä. Sanon heille, ettei minua tähän rahalla saisi.” Muuan Louisianan osavaltiossa asuva perhe ajoi täyden työviikon jälkeen viikonlopuiksi 400 kilometriä yhteen suuntaan auttaakseen avustustyössä. Monet tekivät töitä aamusta iltaan ja ajoivat sitten kotiin. Erään 30 ammattitaitoisen talkoolaisen ryhmän matka kesti 7–10 tuntia yhteen suuntaan, mutta he sanoivat: ”Tämä on sen arvoista.” Eräs talkoolainen pääsi töistä iltapäivisin puoli neljältä ja työskenteli sitten hallintokeskuksessa iltakymmeneen saakka. Hän auttoi myös viikonloppuisin. ”Tämä on palkitsevaa”, hän sanoi.

Nämä ja kaikki muut talkoolaiset olivat alttiita auttamaan, koska he tunsivat veljellistä rakkautta, joka on aitojen kristittyjen tuntomerkki (Johannes 13:35). Houstonin pormestari sanoi eräälle todistajien ryhmälle käytyään avustusoperaation hallintokeskuksessa: ”Te uskotte sen tekemiseen, mitä Jumala käskee meidän tehdä. Teidän uskonne näkyy tekoina.”

[Kuva s. 20, 21]

Houston tulvaveden vallassa 9. kesäkuuta 2001

[Lähdemerkintä]

© Houston Chronicle

[Kuva s. 21]

Moottoritiet muuttuivat vesivirroiksi

[Kuva s. 21]

Vesi tunkeutui taloihin

[Kuvat s. 23]

Osa niistä tuhansista Jehovan todistajista, jotka osallistuivat talkoisiin

[Kuva s. 24]

Keittiö valmisti yli 250000 ateriaa!

[Kuvan lähdemerkintä s. 19]

NOAA