Raamatun näkökanta

Katsooko Jumala heikkouksiamme läpi sormien?

”En ole paha! Olen yrittänyt kovasti päästä eroon huonoista tavoistani, mutta olen vain liian heikko!”

ILMAISEVATKO nämä tunteet sinun tai jonkun sinulle tutun ihmisen ajatuksia? Monet ovat sitä mieltä, että syvälle juurtuneita moraalisia heikkouksia on lähes mahdotonta voittaa. Jotkut ihmiset ovat riippuvaisia alkoholista, tupakasta tai huumeista. Monien muiden elämää taas hallitsee ahneus. Sitten on niitä, jotka ovat antaneet myöten luvattomille sukupuolisuhteille ja puolustautuvat sanomalla, että he ovat täysin riippuvaisia seksistä.

Jeesus ilmaisi huomaavaisesti, että hän ymmärsi ihmisen heikkouksia, kuten Matteuksen 26:41:stä käy ilmi. * Koko Raamattu osoittaa selvästi, että niin Jehova Jumala kuin Jeesuskin ovat ihmisiä kohtaan hyvin armollisia (Psalmit 103:8, 9). Voimmeko kuitenkaan odottaa, että Jumala sivuuttaisi kaikki puutteemme?

Mooses ja Daavid

Otetaanpa esimerkiksi kertomus Mooseksesta. Hänet tunnettiin ”verrattomasti sävyisimpänä miehenä kaikista ihmisistä, joita maan pinnalla oli”, ja hän pyrki vaalimaan tuota hyvää ominaisuutta (4. Mooseksen kirja 12:3). Kun israelilaiset vaelsivat erämaan halki, he toimivat usein typerästi ja osoittivat epäkunnioitusta Jumalaa ja hänen edustajiaan kohtaan. Kaiken tämän keskellä Mooses etsi nöyrästi Jumalan ohjausta. (4. Mooseksen kirja 16:12–14, 28–30.)

Juuri kun tuo pitkä ja väsyttävä matka oli päättymässä, Mooses kuitenkin menetti malttinsa koko kansan edessä ja toimi vastoin Jumalan ohjeita. Jumala antoi hänelle anteeksi, mutta katsoiko hän koko tapausta läpi sormien? Ei katsonut. Hän sanoi Moosekselle ja Aaronille: ”Koska ette osoittaneet uskoa minuun – –, niin te ette vie tätä seurakuntaa siihen maahan, jonka minä heille annan.” Mooses ei astuisi Luvattuun maahan. Kamppailtuaan 40 vuotta tuon suurenmoisen mahdollisuuden puolesta vakava inhimillinen heikkous esti häntä saavuttamasta sitä. (4. Mooseksen kirja 20:7–12.)

 Kuningas Daavidkin oli jumalinen mies, jolla oli heikkous. Erään kerran hän antoi myöten intohimolle ja oli sukupuolisuhteissa toisen miehen vaimon kanssa. Hän yritti sitten peittää tekonsa tapattamalla naisen aviomiehen. (2. Samuelin kirja 11:2–27.) Myöhemmin hän katui syvästi rikoksiaan, ja Jumala antoi hänelle anteeksi. Daavid oli kuitenkin rikkonut perheen, ja siksi Jehova Jumala ei suojellut häntä niiltä tuhoisilta onnettomuuksilta, jotka myöhemmin kohtasivat häntä. Daavidille syntynyt poika sairastui vakavasti, eikä Jehova puuttunut tilanteeseen, vaikka Daavid rukoili toistuvasti asian puolesta. Poika kuoli, ja sen jälkeen Daavidin huonekuntaa kohtasi sarja onnettomuuksia. (2. Samuelin kirja 12:13–18; 18:33.) Daavid maksoi kalliin hinnan siitä, että hän antoi periksi moraaliselle heikkoudelle.

Nämä esimerkit osoittavat, että Jumala pitää ihmisiä vastuullisina teoistaan. Niiden, jotka haluavat palvella häntä, täytyy vahvistaa hengellisyytensä heikkoja alueita ja edistyä kristittyinä. Ensimmäisellä vuosisadalla monet toimivat juuri niin.

Taistelu synnistä eroon pääsemiseksi

Apostoli Paavalia pidetään aivan oikein esimerkkinä kristillisen elämän viettämisestä. Mutta tiesitkö, että hän taisteli jatkuvasti heikkouksiaan vastaan? Roomalaiskirjeen 7:18–25:ssä kuvaillaan elävästi tätä kamppailua eli ikään kuin sotatilaa, johon jakeessa 23 viitataan. Paavali taisteli hellittämättä, koska hän tiesi, että synti on hellittämätön. (1. Korinttilaisille 9:26, 27.)

Jotkut muinaisen Korintin seurakunnan jäsenet olivat aiemmin olleet piintyneitä väärintekijöitä. Raamattu kertoo, että he olivat olleet ’haureellisia, avionrikkojia, miehiä jotka makasivat miesten kanssa, varkaita, ahneita, juoppoja’. Toisaalta se kertoo myös, että heidät oli ”pesty puhtaiksi”. (1. Korinttilaisille 6:9–11.) Millä tavoin? Täsmällinen tieto, kristillinen seura ja Jumalan henki olivat vahvistaneet heitä, niin että he pystyivät luopumaan pahoista teoistaan. Lopulta Jumala julisti heidät vanhurskaiksi Kristuksen nimessä. Jumala siis antoi heille anteeksi, ja näin he saivat puhtaan omantunnon. (Apostolien teot 2:38; 3:19.)

Paavali ja muut Korintin kristityt eivät väheksyneet syntisiä taipumuksiaan. Sen sijaan he taistelivat niitä vastaan, ja Jumalan avulla voittivat ne. Noista ensimmäisellä vuosisadalla eläneistä Jumalan palvojista tuli moraalisesti kauniita huolimatta ympäristöstään ja epätäydellisistä taipumuksistaan. Entä miten on meidän laitamme?

Jumala odottaa meidän taistelevan heikkouksiamme vastaan

Vaikka ihminen kamppaileekin jotain heikkoutta vastaan, hän ei välttämättä pääse siitä täysin eroon. Emme ole epätäydellisyytemme armoilla, mutta emme myöskään voi poistaa sitä. Se tuottaa heikkouksia, jotka voivat olla varsin itsepintaisia. Meidän ei siitä huolimatta pidä antaa niille myöten (Psalmit 119:11). Miksi tämä on niin tärkeää?

Jumala ei hyväksy sitä, että ihminen puolustaa jatkuvasti väärää toimintaansa epätäydellisyydellä (Juudaan kirje 4). Hän haluaa ihmisten puhdistautuvan eli elävän hyvää moraalista elämää. Raamattu sanoo: ”Inhotkaa pahaa.” (Roomalaisille 12:9.) Miksi Jumalalla on näin voimakas kanta?

Yksi syy on se, että heikkouksille perään antaminen on vahingollista. ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää”, sanoo Raamattu Galatalaiskirjeen 6:7:ssä. Ne jotka antavat periksi riippuvuuksille, ahneudelle ja vapaille suhteille, niittävät elämässään usein hirvittävää satoa. On kuitenkin vielä tärkeämpikin syy.

Synti loukkaa Jumalaa. Se aiheuttaa ’erottavan tekijän’ meidän ja Jehovan välille (Jesaja 59:2). Synnin harjoittajat eivät voi saada hänen suosiotaan, ja siksi hän kehottaa heitä: ”Peseytykää, puhdistautukaa, – – lakatkaa tekemästä pahaa.” (Jesaja 1:16.)

Luojamme on rakkaudellinen ja armollinen. ”Hän ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan haluaa kaikkien pääsevän katumukseen.” (2. Pietarin kirje 3:9.) Jatkuva periksi antaminen heikkouksille estää meitä saamasta Jumalan suosiota. Koska Jumala ei katso heikkouksiamme läpi sormien, meidänkään ei pitäisi tehdä niin.

[Alaviite]