Palolomato – ”Tyynenmeren kaviaaria”

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA FIDŽISTÄ

PIDÄTKÖ meren antimista? Jos pidät, lähde kanssamme yhdelle trooppiseen Fid⁠žiin kuuluvista ulkosaarista, missä meidän on määrä nauttia eksoottinen juhla-ateria. Kuunnellessamme aaltojen pehmeää liplatusta kanoottiamme vasten huomaamme rannan läheisyyteen kaivetun maanalaisen uunin, jota kutsutaan lovoksi. Siinä palava tuli kuumentaa huolellisesti valikoidut kivet, joiden päällä pääruoka kypsennetään.

Mutta kuka tuo pääruoan? Ei kukaan! Me vain odottelemme, että se tulee meidän luoksemme. Jos aavistelet, että tämä ateria on jotenkin poikkeuksellinen, olet oikeassa. Suuresti odottamamme juhla-ateria on lautasellinen luikertelevia, herkullisia matoja! Näitä ruskeanpunaisia (uros) ja sinivihreitä (naaras) merimatoja on alettu sanoa Tyynenmeren kaviaariksi. Täällä Fid⁠žisaarilla tätä omituista herkkua kutsutaan nimellä balolo. *

Meren pintaan nousee massoittain palolomatoja kerran tai kahdesti vuodessa yhtenä kuun kolmannen  neljänneksen yönä, joka voidaan määrittää kolmen päivän tarkkuudella. * Sitä, miksi kutuparveilun ajankohta pystytään ennustamaan, ei täysin ymmärretä, mutta tutkijat uskovat sen voivan olla kytköksissä meriveden lämpötilan kohoamiseen, kuun ja vuorovesien väliseen yhteyteen tai päivän valoisan ajan pituuteen. Tapahtuman ajankohta pyritään ennustamaan muun muassa tarkkailemalla säätä, joidenkin tiettyjen kasvien kukintaa ja meren vaihtelevia olosuhteita. Meribiologit ovat hiljattain laatineet palolomatoennusteita, jotka perustuvat kuun vaiheisiin ja Metonin jaksoon. *

Kylässä ukulelejen ja kitaroiden säestämä laulu katkeaa ilmoitukseen siitä, että madot ovat alkaneet nousta. Liitymme riutalle kiiruhtaviin miehiin, naisiin ja lapsiin. Joillakuilla on yllään kirkkaanvärinen isulu (kietaisuasu, jota käyttävät sekä miehet että naiset) ja kaunis salusalu (tuoksuva lei). Nämä ihmiset ovat epätavallisen hyvin pukeutuneita, kun otetaan huomioon, että he ovat menossa mereen kahlaamaan.

Monet haluavat osallistua tähän tapahtumaan mieluummin kanootista käsin, mutta me päätämme liittyä kahlaajiin. Pian olemme vyötäisiä myöten lämpimässä trooppisessa vedessä. Yhtäkkiä huomaamme, että kaikkialla ympärillämme pintaan nousee tuhansittain matoja!

Olemme nyt keskellä jännittävää tapahtumaa, jonka on sanottu kuuluvan ”luonnon erikoisuuksiin Tyynenmeren alueella”. Pintaan nousevia vääntelehtiviä otuksia pyydystetään kaikin kuviteltavissa olevin keinoin: ämpärein, käsiverkoin, moskiittoverkoin, punotuin kookoksenlehtikorein ja jopa paljain käsin. Eräs vieras näki, miten muuan fid⁠žiläismies, jolla oli tuuheat, kiharat hiukset, työnsi päänsä luikertelevaan massaan ja ravisti hiuksiinsa tarttuneet madot veneeseen! Innokkaimmat maistelevat saalistaan heti, ja heidän voi nähdä pureskelevan matoja tarmokkaasti samalla kun he jatkavat niiden kokoamista.

Näyttää siltä, että tämä hämmästyttävä näytelmä on ohi yhtä nopeasti kuin se alkoikin – ainakin vuodeksi. Päätämme kieltäytyä mahdollisuudesta syödä näitä matoja raakoina, mutta tutustumme tähän ”Tyynenmeren kaviaariin” rannalla olevien ystäviemme kanssa, kun se on kypsynyt maanalaisessa uunissa. Runsaasti vitamiineja ja kivennäisaineita sisältävät palolomadot voidaan keittää, leipoa kakuiksi tai paistaa. Kypsennetyt madot säilyvät jopa yli viikon. Täytyy myöntää, että matojen kalaisa maku ei kutkuta kaikkien makuhermoja.

Meidän on tullut aika lähteä, ja kiitämme saarelaisisäntiämme heidän lämpimästä vieraanvaraisuudestaan. Kun ajattelemme palolomatojen nousua, tapahtuman täsmällistä ajankohtaa ja kaikkien riutalla olevien elollisten keskinäistä riippuvuutta, emme voi kuin hämmästellä monenlaisten elämänkiertojen Luojaa (Ilmestys 4:​11).

Jos aiot käydä Fid⁠žisaarilla, haluat kenties maistaa näitä herkullisia monisukasmatoja. Tai ehkä otat mieluummin mukaan omat eväät! Valitsetpa kumman vaihtoehdon tahansa, voit olla varma siitä, että palolomatojen aikaan saarelaiset odottavat innokkaasti herkullisen ”Tyynenmeren kaviaarin” nousua.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu/Kuva s. 11]

Syövätkö he tosiaan matoja?

Voi olla sekä yllättävää että helpottavaa saada tietää, että tämä epätavallinen pyyntiretki ei ole aivan sitä, miltä se näyttää. Katsotaanpa miksi.

Palolomatojen takaruumis muuttuu voimakkaasti ja tulee lisääntymiskykyiseksi, kun siihen kerääntyy gameeteiksi kutsuttuja sukupuolisoluja. Takaruumis, jota täydentävät silmät ja melaa muistuttavat ulokkeet, irtaantuu eturuumiista ja nousee meren pintaan. Jos takaruumiit välttyvät joutumasta nälkäisten ihmisten tai vesipetojen suuhun, niiden vesiliukoinen kuori hajoaa ja munat ja siittiöt pääsevät nerokkaasti suunnitelluille ”sokkotreffeille”. Takaruumiiden suunnaton määrä varmistaa sen, että hedelmöityminen on riittävän runsasta, vaikka ihmiset ja eläimet ottavat osansa. Hedelmöitymisen tuloksena syntyneet toukat, jotka uivat meressä vapaasti, asettuvat sopiville koralleille ja aloittavat oman elämänkiertonsa.

Kun siis syömme palolomatoja, popsimme vain riutalla edelleen elävien matojen takaruumiita.

[Kuvien lähdemerkinnät s. 10]

Yläkuva: Sekove Bigitibau; vasen, keskimmäinen ja sivun 11 kuva: Paul Geraghty