Rakas lemmikki vai raaka tappaja?

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA PUOLASTA

AGGRESSIIVINEN koira hyökkää hölkkääjän kimppuun, joka kuolee sittemmin verenvuotoon. Tytön tappaa hänen oma rottweilerinsa. Yhdeksänvuotias poika loukkaantuu hengenvaarallisesti vanhempiensa silmien edessä, kun koditon saksanpaimenkoira käy hänen kimppuunsa. Nämä ovat vain muutamia niistä murhenäytelmistä, jotka puhdasrotuiset koirat ovat aiheuttaneet Puolassa.

Jotta tällaiset tragediat voitaisiin välttää, joissakin paikoissa viranomaiset sallivat tiettyjen koirarotujen pitämisen vasta lupatodistuksen hankkimisen jälkeen. Puolan Kennelliiton jäsen Barbara Zaleska esittää, että todistuksen pitäisi koskea omistajaa eikä koiraa, ”sillä omistajasta riippuu, tuleeko mastiffeista, rottweilereista ja bullterriereistä petoja vai pysyvätkö ne ihmisen ystävinä”.

Joissakin tapauksissa koirat koulutetaan varta vasten tappajiksi. Väitetään, että koulutustapoihin kuuluu pieksämistä, nälkäkuureja ja jopa ”tappamisen harjoittelua”, mihin sisältyy koirien kouluttaminen hyökkäämään ihmisten näköisten nukkien kimppuun ja niiden repiminen. Seuraavaksi koira pannaan hyökkäämään heikompien koirien kimppuun, joiden on kuoltava. Koira on koulutuksen päätyttyä valmis osallistumaan varsinaisiin koiratappeluihin vedonlyöjien ja verenhimoisten ihailijoiden iloksi.

Raamattu osoittaa selvästi, mikä on Jumalan näkemys eläinrääkkäyksestä. Se sanoo: ”Vanhurskas pitää huolta kotieläimensä sielusta, mutta jumalattomien armonosoitukset ovat julmat.” (Sananlaskut 12:10.) Ne jotka haluavat miellyttää Jumalaa, eivät kohtele eläimiä sadistisesti. Voimme olla onnellisia siitä, että Jumalan uudessa maailmassa eläimiä ei enää kouluteta tappajiksi, ei urheilun nimissä eikä muunkaan syyn vuoksi (Psalmit 37:9–11).