Lohdutusta sureville

NEW YORKISSA ja Washingtonissa 11. syyskuuta 2001 sattuneet terrori-iskut järkyttivät ihmisiä kaikkialla maailmassa. Yhtenä ainoana päivänä kuoli tuhansia ihmisiä, joiden joukossa oli myös satoja rohkeita palomiehiä, poliiseja ja ensiavun antajia.

Jehovan todistajat ovat murhenäytelmän jälkeen pyrkineet yhteisvoimin lohduttamaan niitä, joilta kuoli siinä läheisiä. He ovat halunneet ’sitoa niitä, joiden sydän on särkynyt’ ja ’lohduttaa kaikkia surevia’ (Jesaja 61:1, 2).

Todistajat ovat vuosien varrella havainneet, että jälkeen jääneet miettivät usein kysymyksiä, joita on koottu tälle sivulle. Raamattu vastaa niihin. Voisit katsoa raamatunkohtaviitteet omasta Raamatustasi.

Onko ihmisen kuolema määrätty ennalta?

Raamattu sanoo Saarnaajan 9:11:ssä, että ”aika ja sattuma” kohtaavat kaikkia ihmisiä. Jos kuoleman ajankohta olisi määrätty ennalta, niin miksi Raamattu kehottaa huolehtimaan turvallisuudesta? (Ks. esimerkiksi 5. Mooseksen kirja 22:8.)

Miksi me kuolemme?

Ensimmäiset ihmiset Aadam ja Eeva asetettiin elämään maanpäälliseen paratiisiin. Jos he olisivat pysyneet kuuliaisina, he eivät olisi kuolleet, sillä kuolema oli seurauksena ainoastaan siinä tapauksessa, että ihminen ei tottelisi Jumalaa. (1. Mooseksen kirja 1:28; 2:15–17.) Aadam ja Eeva eivät noudattaneet Luojaltaan saamaansa käskyä, ja siksi heitä kohtasi siitä koituva rangaistus, kuolema. Koska kaikki ihmiset ovat Aadamin ja Eevan jälkeläisiä, kaikki ovat perineet syntisyyden ja kuoleman. Raamattu selittää: ”Yhden ihmisen [Aadamin] kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin.” (Roomalaisille 5:12.)

Mikä on kuolleiden tila?

Jumala sanoi Aadamin kapinan jälkeen: ”[Sinä] palaat maahan, sillä siitä sinut on otettu. Sillä tomua sinä olet, ja tomuun sinä palaat.” (1. Mooseksen kirja 3:19.) Kuollut on näin ollen täysin tiedoton; häntä ei ole olemassa. Raamatussa kerrotaan: ”Elävät tietävät kuolevansa, mutta kuolleet eivät tiedä yhtään mitään.” (Saarnaaja 9:5.) Lisäksi siinä sanotaan, että ihmisen kuollessa ”hän palaa maaperäänsä; sinä päivänä hänen ajatuksensa häviävät” (Psalmit 146:3, 4).

Eikö meillä ole kuolematon sielu?

Raamatussa opetetaan selvästi, että sielu on yksinkertaisesti ihminen itse, ei jokin abstrakti kokonaisuus, joka jää kuolemassa eloon (1. Mooseksen kirja 2:7; Sananlaskut 2:10; Jeremia 2:34). Siksi voidaan sanoa, että ihmisen kuollessa sielu kuolee. Raamattu toteaa: ”Se sielu [eli ihminen], joka tekee syntiä, se tulee kuolemaan.” (Hesekiel 18:4.)

Mitä toivoa on kuolleilla?

Raamattu kertoo, että Jumalan tarkoituksena on herättää kuolleet eloon maanpäälliseen paratiisiin, jossa ei ole enää sairauksia eikä kuolemaa. Jeesus sanoi: ”Tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin.” (Johannes 5:28, 29; Ilmestys 21:1–4.)

Puhuessaan juuri kuolleesta ystävästään Lasaruksesta Jeesus vertasi kuolemaa uneen (Johannes 11:11–13). Jeesuksen herätettyä hänet kuolleista hän ei puhunut mitään siitä, että hän olisi käynyt jossakin kidutuksen tai autuuden paikassa ollessaan jonkin aikaa kuolleena (Johannes 11:37–44). Tämä on ymmärrettävää, koska kuolleet ovat tiedottomia. He eivät kärsi, vaan he odottavat ylösnousemuksensa ”hetkeä”. Se että Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista, osoittaa, että kuolleet voivat palata eloon. Tällä ihmeellä Jeesus osoitti pienessä mitassa, mitä maan päällä tulee tapahtumaan Jumalan valtakunnan hallitessa (Apostolien teot 24:15). Miten suuresti tämä voikaan lohduttaa niitä, joilta kuolee läheisiä tänä kuohuvana aikana!