Aarteiden etsintää ”helmisatamassa”

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA AUSTRALIASTA

BROOME on Australian luoteisosassa sijaitseva kaupunki, jonka toisella puolella on hiekka-aavikko ja toisella valtameri. Kaakossa levittäytyy kohti Australian keskiosia Iso Hiekka-aavikko. Lännessä on Intian valtameri, joka ulottuu Afrikan rannikolle saakka. Mantereen luoteiskolkkaan iskee usein pyörremyrsky.

Aikoinaan Broomen trooppisten vesien alla oli niin paljon simpukkasärkkiä, että Broome tunnettiin ”helmisatamana” (Port of Pearls). Sen värikkääseen historiaan kuuluvat merirosvot, orjat ja helmipohatat.

Merirosvon löytö

Hollantilainen Dirck Hartog tutki tätä syrjäistä maailmankolkkaa vuonna 1616, mutta Australian länsirannikko pysyi silti melko lailla hämärän peitossa vuoteen 1688. Tuona vuonna tälle rannikolle saapui sattumalta kirjailija, taiteilija ja merirosvo William Dampier Cygnet-nimisellä merirosvoaluksella. Palattuaan kotimaahansa Dampier julkaisi kokemuksistaan kirjan. Hänen kuvauksensa ja piirroksensa innoittivat hänen maanmiehiään siinä määrin, että Englannin kuninkaallinen laivasto luovutti hänen käyttöönsä laivan ja lähetti hänet tutkimusretkelle Uuteen-Hollantiin, jolla nimellä Australia tuolloin tunnettiin.

Dampierin tutkimusretkeä laivaston Roebuck-aluksella ei pidetty onnistuneena. Uutta maata ei löytynyt, ja merimatka päättyi siihen, että hänen lahoava aluksensa hajosi ja upposi. Dampier selvisi hengissä, ja hänen matkaa koskevissa muistiinmerkinnöissään on maininta helmisimpukoiden löytämisestä.

Verellä ja napeilla hankittuja rikkauksia

Kului 160 vuotta ennen kuin Dampierin löydön arvo tajuttiin. Vuonna 1854 alettiin kerätä helmiä alueella, jolle Dampier oli antanut nimeksi Shark Bay, mutta hanke onnistui vain osittain. Sillä välin läheisistä Nichol Bayn vesistä löydettiin suuri helmisimpukka Pinctada maxima. Tämän ruokalautasen kokoisen simpukan kuoresta sai maailman parasta helmiäistä, jolla oli suuri kysyntä nappiteollisuudessa.

1890-luvulla Broomen simpukkasärkiltä tuotiin vuosittain helmiäistä Englantiin noin 140000 Englannin punnan (220000 euron) arvosta. Vaikka simpukankuorten sisältä löytyi monia arvokkaita helmiä, näistä jalokivistä saatava hyöty oli toissijaista. Itse kuori toi varhaisille helmipohatoille suurimmat rikkaudet, ja niiden hintana oli usein veri.

Aluksi helmipohatat houkuttelivat tai pakottivat paikallisia alkuperäisasukkaita helmenkalastajiksi, ja nämä oppivat nopeasti tämän työn. Helmenkalastus on kuitenkin vaarallista, ja osa sukeltajista hukkui tai joutui haiden ruoaksi. Monia sukeltajia kuoli myös siksi, että heidän työnantajansa pakottivat heidät työskentelemään viheliäisissä oloissa. Alkuperäisasukkaista koostuvaa työvoimaa täydennettiin Malesiasta ja Jaavasta tuoduilla sukeltajilla. Kun matalassa vedessä elävät simpukat ehtyivät, sukellettiin syvemmälle hiljattain keksityn kypäräsukelluslaitteen avulla.

”Sodoma ja Gomorra” joutuu vararikkoon

Broomen helmenpyyntialusten määrä kasvoi yli 400:aan. Aasialaisten, eurooppalaisten ja Australian alkuperäisasukkaiden kulttuureista muodostui omalaatuinen, kirjava yhteisö, jossa ei useinkaan toteltu lakeja. Muuan helmenkalastaja sanoo osuvasti silloisesta yhteiskunnallisesta ilmapiiristä, että Broome oli ”vauras, syntinen ja suvaitsevainen yhteisö, jossa pappien alituisia viittauksia Sodomaan ja Gomorraan ei pidetty varoituksina Jumalan tulevasta rangaistuksesta vaan asiaankuuluvina kunnianosoituksina yhteiskunnallisesta edistyksestä”.

Ensimmäisen maailmansodan puhjettua helmiäisen maailmanmarkkinat kuitenkin romahtivat ja Broome joutui vararikkoon. Maailmansotien välissä  elinkeino elpyi hetkeksi, mutta toisen maailmansodan jälkeen Broomea kohtasi uusi isku. Keksittiin muovi, ja pian muovinapit alkoivat jäytää helmiäisen kysyntää.

Meren syvyyksissä olevien jalokivien valmistusta

Toisen maailmansodan lopussa australialainen valtuuskunta kävi Agossa Japanissa sijaitsevilla helmiviljelmillä. Siellä Kokichi Mikimoto oli kehittänyt helmenviljelyn huippuunsa panemalla simpukan sisään hiekanjyvän. Kirjassa Port of Pearls Mikimoton kerrotaan sanoneen australialaisille, että heidän lämpimissä vesissään elävässä suuremmassa australialaisessa simpukassa voitaisiin kasvattaa vielä parempia helmiä. Hänen neuvoaan noudatettiin, ja 1970-luvulle tultaessa australialaiset simpukat tuottivat maailman suurimpiin ja arvokkaimpiin kuuluvia viljeltyjä helmiä.

Eri puolilla maailmaa kasvatettujen helmien halkaisija voi olla 11 millimetriä, mutta Tyynenmeren lounaisosan helmet voivat kasvaa halkaisijaltaan 18 millimetrin mittaisiksi. Tällaisista isoista helmistä valmistettu kaulanauha voi maksaa puoli miljoonaa euroa. Ei ihme, että näitä pyöreitä jalokiviä sanotaan meren syvyyksissä oleviksi timanteiksi.

[Kuvat s. 14, 15]

William Dampier

Helmenkalastaja keräämässä helmisimpukoita rannikkovesistä Broomen pohjoispuolelta

Asiantuntija poistaa helmeä simpukasta

Merikelpoiseksi entistetty alkuperäinen helmiloggertti

Helmiä on monenvärisiä (suurennos)

[Lähdemerkinnät]

William Dampier: National Library of Australia – Rex Nan Kivell Collection, NK550; sukeltaja: © C. Bryce – Lochman Transparencies; kaulakoru ja asiantuntija: Department of Fisheries WA, J. Lochman; laiva: Department of Fisheries WA, C. Young; lähikuva helmistä: Department of Fisheries WA, R. Rose