Jälkivaikutuksista selviytyminen

”OLEMME KÄVELLEET AAMUSTA LÄHTIEN. PAKENEMME HENKEMME EDESTÄ. MEILLÄ EI OLE JUOMAVETTÄ EIKÄ RUOKAA. KAIKKI TALOT OVAT TUHOUTUNEET.” (HARJIVAN, JOKA JÄI ELOON 7,9 MAGNITUDIN MAANJÄRISTYKSESTÄ INTIASSA)

ON KAUHISTUTTAVAA kokea maanjäristyksen rajuus. ”Ympärilläni lenteli kirjoja, jotka olivat peräisin sänkyni vieressä olevasta kaksi ja puoli metriä korkeasta puisesta vaatekaapista”, muistelee nainen, joka säilyi elossa Taiwanissa vuonna 1999 sattuneesta maanjäristyksestä. Hän kertoo, että moottoripyöräkypärä, jonka hän oli äskettäin ostanut, putosi vaatekaapin päältä hänen päänsä viereen sängylle. Hän lisää, että se olisi, ironista kyllä, voinut tappaa hänet.

Eloon jäämisen jälkeen

Maanjäristys on pelottava kokemus, mutta yhdestä järistyksestä elossa säilyminen on vasta alku. Tapahtumaa seuraavina tunteina pelastushenkilöstö yrittää löytää loukkaantuneet ja antaa heille hoitoa. Usein heidän uhkanaan ovat jälkijäristykset. ”Meidän on oltava äärimmäisen varovaisia”, sanoi muuan mies, joka harkitsi kaivautumista maakasaan, jonka alle eräs asuinalue oli jäänyt äskeisen El Salvadorissa sattuneen järistyksen jälkeen. ”Jos maankamara yhtäkkiä liikahtaa uudestaan, sekin, mitä kukkulasta on jäljellä, voisi luhistua.”

Toisinaan ihmiset ovat osoittaneet poikkeuksellista epäitsekkyyttä voidakseen auttaa uhreja. Esimerkiksi Yhdysvalloissa asuva iäkäs mies nimeltä Manu palasi kotimaahansa Intiaan, kun siellä oli sattunut voimakas maanjäristys vuoden 2001 alkupuolella. ”Minun on mentävä, ei vain auttamaan sukulaisiani vaan kaikkia, jotka kärsivät”, hän ajatteli. Manu havaitsi, että olosuhteet olivat kurjat alueilla, joilla hän kävi. Hän kuitenkin sanoi: ”Ihmiset osoittavat uskomatonta rohkeutta.” Muuan toimittaja kirjoitti: ”En tiedä ketään lähelläni asuvaa ihmistä, joka ei olisi antanut kaikkea, mikä häneltä liikeni – päivän, viikon tai kuukauden palkkaa, osaa säästöistään tai mitä tahansa muuta, mitä ilman hän tuli toimeen – voidakseen auttaa.”

On tietysti eri asia raivata rauniot ja hoitaa loukkaantuneet kuin palauttaa normaaliksi muutamana kauhun hetkenä päälaelleen kääntynyt elämä. Ajatellaanpa Deloresia, joka menetti El Salvadorin järistyksessä kotinsa. ”Tämä on pahempaa kuin sota”, hän sanoo. ”Silloin meillä oli ainakin katto pään päällä.”

 Kuten ensimmäisessä kirjoituksessa tuli esiin, aineellisen avun lisäksi tarvitaan toisinaan kipeästi myös henkistä tukea. Esimerkiksi kun maanjäristys lamautti Armenian kaupungin Länsi-Kolumbiassa vuoden 1999 alkupuolella, yli tuhat ihmistä menetti henkensä ja monet olivat syvästi järkyttyneitä ja epätoivoisia. Psykiatri Roberto Estefan, jonka kerrostalon katastrofi tuhosi, sanoi: ”Meneepä minne tahansa, ihmiset pyytävät apua. Kun menen hampurilaiselle, useimmat minua tervehtivistä ihmisistä tarttuvat tilaisuuteen ja kertovat unettomuudestaan ja alakuloisuudestaan.”

Kuten tri Estefan hyvin tietää, maanjäristyksen tunneperäiset ”jälkijäristykset” voivat olla musertavia. Muuan nainen, joka tarjoutui auttamaan erään avustusleirin rakentamisessa, sanoi, että jotkut, joilla on työpaikka, eivät vaivaudu menemään työhön, koska he uskovat kuolevansa pian.

Toivoa tarjotaan epätoivon keskellä

Tällaisten kriisien aikana Jehovan todistajat yrittävät auttaa eloon jääneitä paitsi fyysisesti myös hengellisesti ja henkisesti. Esimerkiksi heti kun edellä  mainittu Kolumbian maanjäristys oli sattunut, Jehovan todistajien paikallinen haaratoimisto järjesti alueelle hätäapukomitean. Tuhannet todistajat eri puolilta maata lahjoittivat ruokaa ja rahaa. Pian tuhoalueelle lähetettiin 70 tonnia ruokaa.

Usein kaikkein tärkeintä on hengellinen tuki. Yhtenä Kolumbian järistystä seuranneena aamuna eräs Jehovan todistaja huomasi tuhoutuneessa Armenian kaupungissa, että kadulla käveli hyvin masentuneelta näyttävä nainen. Hän lähestyi naista ja antoi hänelle traktaatin Mitä toivoa on kuolleilla omaisillamme? *

Nainen vei sen kotiinsa ja luki sen huolellisesti. Kun Jehovan todistaja tuli seuraavan kerran hänen ovelleen, hänellä oli voimakas tarve kertoa, mitä hänelle oli tapahtunut. Kävi ilmi, että maanjäristys oli tuhonnut kaupungista monta hänen omistamaansa taloa, joista hän oli saanut hyvät tulot. Nyt hän oli köyhä. Mutta ei siinä kaikki. Maanjäristyksen aikana talo, jossa hän oli asunut 25-vuotiaan poikansa kanssa, oli sortunut, ja siinä yhteydessä hänen poikansa oli kuollut. Nainen kertoi ovellaan olevalle todistajalle, ettei uskonto ollut kiinnostanut häntä aiemmin mutta että nyt hänellä oli monia kysymyksiä. Traktaatti oli antanut hänelle todellisen toivon. Pian hänen kanssaan alettiin tutkia Raamattua.

Jehovan todistajat ovat varmoja siitä, että tulee aika, jolloin luonnononnettomuudet, muun muassa maanjäristykset, eivät enää uhkaa ihmiskuntaa. Seuraavassa kirjoituksessa selitetään, miksi eivät.

[Alaviite]

[Tekstiruutu s. 6]

MITEN VARAUTUA?

▪ Pidä huoli siitä, että boileri on pultattu lujasti paikoilleen ja että raskaat esineet ovat joko lattialla tai alahyllyillä.

▪ Opeta perheenjäsenille, miten sähkö, kaasu ja vesi katkaistaan.

▪ Hanki kotiisi sammutin ja ensiapupakkaus.

▪ Pidä käsillä matkaradiota, jossa on tuoreet paristot.

▪ Pidä perheen kanssa maanjäristysharjoituksia ja korosta, että on 1) pysyttävä rauhallisena, 2) suljettava liedet ja lämmittimet, 3) seisottava oviaukossa tai mentävä pöydän alle sekä 4) pysyttävä poissa ikkunoiden, peilien ja savupiippujen lähettyviltä.

[Tekstiruutu/Kuva s. 7]

ISRAELIN MAANJÄRISTYKSET

Israelilla on ”pisin ja yhtäjaksoisin maanjäristyksiä koskeva historiallinen todistusaineisto”, kirjoittaa professori Amos Nur. Tämä johtuu siitä, että Israelin läpi kulkee pohjois-eteläsuunnassa Välimeren laatan ja Arabian laatan välinen siirroslinja, joka on osa Isoa hautavajoamaa.

On kiinnostavaa, että jotkut arkeologit uskovat muinaisten insinöörien käyttäneen erityistä menetelmää maanjäristysvahinkojen vähentämiseksi. Tämä sopii yhteen sen kanssa, mitä Raamattu sanoo Salomon rakennusohjelmasta: ”Suuren esipihan ympärillä oli kolme riviä hakattua kiveä ja rivi setripalkkeja, ja samoin oli myös Jehovan huoneen sisemmän esipihan ja huoneen eteishallin laita.” (1. Kuninkaiden kirja 6:36; 7:12.) Todisteita tästä menetelmästä, puupalkkien yhdistämisestä kivirakenteisiin, on löydetty useista paikoista. Esimerkkinä tästä on Megiddon portti, jonka ajatellaan olevan peräisin Salomon ajalta tai sitä varhaisemmalta ajalta. Tiedemies David M. Rohl uskoo, että nämä palkit on saatettu panna rakenteisiin suojaamaan maanjäristysvahingoilta.

[Kuva]

Maanjäristystuhoja Bet Sheʼanissa Israelissa

[Tekstiruutu/Kuvat s. 8]

KAKSI KAUHISTUTTAVAA MINUUTTIA – ELOON JÄÄNYT KERTOO

Perheeni valmistautui Ahmadabadissa Intiassa serkkuni häihin. Heräsin 26. tammikuuta 2001, mutta en herätyskellon soittoon vaan voimakkaaseen tärinään. Kuulin metallikaapin liikkuvan edestakaisin ja tajusin siitä, että jotain oli vialla. Setäni huusi: ”Lähtekää ulos talosta!” Kun pääsimme ulos, näimme, että talo huojui puolelta toiselle. Sitä jatkui ikuisuudelta tuntuneen ajan. Todellisuudessa järähtelyä kesti vain kaksi minuuttia.

Stressi tuntui liian musertavalta, jotta sitä olisi voinut heti käsitellä. Varmistuimme siitä, että perheemme jäsenet olivat turvassa. Puhelinyhteydet ja sähköt olivat poikki, joten emme voineet heti ottaa selvää, missä kunnossa lähikaupungeissa olevat sukulaisemme olivat. Tunnin epätietoisuuden jälkeen saimme selville, että he olivat turvassa. Kaikki eivät olleet näin onnekkaita. Esimerkiksi Ahmadabadissa sortui yli sata rakennusta ja yli 500 ihmistä menetti henkensä.

Kaikki olivat peloissaan useiden viikkojen ajan. Joka ilta, kun ihmiset menivät nukkumaan, he pelkäsivät ennustettua uutta järistystä. Jälleenrakennustyö oli hidasta, ja monet jäivät ilman kotia. Kaiken tämän sai aikaan maanjäristys, joka kesti vain kaksi minuuttia mutta joka säilyy muistissamme ikuisesti. (Kertonut Samir Saraiya.)

[Kuva s. 6, 7]

Mies, joka säilyi elossa Intiassa tammikuussa 2001 sattuneesta maanjäristyksestä, pitää kädessään kuvaa järistyksessä kuolleesta äidistään, jota juuri polttohaudataan

[Lähdemerkintä]

© Randolph Langenbach/UNESCO (www.conservationtech.com)