Nuoret kysyvät:

Entä jos tapaan jonkun koulutoverini?

”Maanantaisin kouluun meneminen oli yhtä kärsimystä. Jos joku kavereistani oli nähnyt minut, keksin aina jonkin ihme selityksen. Kerroin heille esimerkiksi, että olin ollut keräämässä rahaa työväenpuolueelle.” (James, Englanti)

”Minua pilkattiin koulussa, kun minut oli nähty. Se tuntui hyvin ahdistavalta.” (Débora, Brasilia)

MIKSI nämä nuoret pelkäsivät niin paljon ystäviensä näkevän heidät? Puuhasivatko he jotain laitonta? Eivät suinkaan, vaan he osallistuivat kunniakkaimpaan ja tärkeimpään työhön, mitä nykyään maan päällä tehdään. He tekivät työtä, josta Jeesus antoi käskyn: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä – – ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa.” (Matteus 28:19, 20.)

Erään galluptutkimuksen mukaan yli 90 prosenttia amerikkalaisnuorista uskoo Jumalaan. Noin puolet heistä käy kirkossa joka viikko. Vaikka monet nuoret kuuluvat kirkkokuoroihin tai ovat mukana muussa kirkon toiminnassa, harvat kuitenkaan puhuvat Jumalasta koulutovereidensa kanssa. Jehovan todistajat tunnetaan sen sijaan kaikkialla maailmassa siitä, että he saarnaavat ovelta ovelle. Tähän työhön osallistuu tuhansia nuoria todistajia.

Jos sinä olet nuori Jehovan todistaja, olet epäilemättä jo alkanut käydä saarnaamassa. Se ei kuitenkaan välttämättä tunnu helpolta. Saatat alussa mainittujen nuorten tavoin pelätä, että oven avaakin koulutoverisi. Jennie-niminen brittinuori myöntää: ”Kamalimpia hetkiä oli se, kun eräs koulutoverini näki minut siisteissä vaatteissa hame päällä ja laukku olalla. Näytin paljon hienommalta kuin koulussa.”

Pelko koulutoveriin törmäämisestä voi olla niin voimakas, että se on saanut jotkut nuoret kristityt turvautumaan monenmoisiin temppuihin. Leon-niminen nuori sanoo: ”Tunnen erään nuoren todistajan, joka käyttää sananpalveluksessa hupputakkia, jotta hän voi vetää hupun silmilleen nähdessään koulukavereitaan.” Jotkut nuoret taas välttävät tietyillä alueilla saarnaamista. ”Muistan rukoilleeni,  ettemme menisi työskentelemään eräälle kadulle”, muistelee Simon-niminen nuori, ”koska tiesin sen varrella asuvan vieri vieressä koulutovereitani.”

On normaalia tuntea itsensä hieman vaivautuneeksi, kun tapaa jonkun tuttavansa ollessaan saarnaamistyössä. Jos toisaalta antaa pelon hallita mieltään, aiheuttaa itselleen vain vahinkoa. ”Suhtauduin saarnaamistyöhön niin kielteisesti”, myöntää saksalainen Alicia-niminen nuori, ”että se haittasi hengellisyyttäni.”

Onko siis ylipäänsä välttämätöntä osallistua saarnaamistyöhön, erityisesti jos kokee sen vaikeaksi? Pohdimme ensiksi sitä, miksi Jumala on uskonut meille tämän velvollisuuden. Tämän jälkeen käsitellään sitä, miten voi voittaa pelkonsa ponnistelemalla päättäväisesti.

Velvollisuus saarnata

Ensiksi on hyvä ottaa huomioon se, että uskostaan kertomisessa toisille ei ole mitään uutta tai tavatonta. Jumalaa pelkäävät miehet ja naiset ovat olleet aina tunnettuja juuri tästä. Nooa esimerkiksi muistetaan parhaiten siitä, että hän rakensi valtavan arkin (1. Mooseksen kirja 6:14–16). Toisaalta 2. Pietarin kirjeen 2:5:ssä kerrotaan, että hän oli myös ”vanhurskauden saarnaaja”. Nooa katsoi velvollisuudekseen varoittaa toisia lähestyvästä tuhosta (Matteus 24:37–39).

Vuosia myöhemmin monet juutalaiset kertoivat uskostaan toisille, vaikkei heitä varsinaisesti ollut käsketty saarnaamaan ei-juutalaisille. Tällä tavoin Ruut-niminen ulkomaalainen nainen sai tietää Jehovasta. Hän sanoi kiitollisena juutalaiselle anopilleen Noomille: ”Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi minun Jumalani.” (Ruut 1:16.) Joitakin aikoja tämän jälkeen kuningas Salomo sanoi, että monet ei-juutalaiset tulisivat kuulemaan Jehovan ”suuresta nimestä” ja palvomaan hänen temppelissään (1. Kuninkaiden kirja 8:41, 42).

Jos siis nämä Jumalan muinaiset palvelijat puhuivat toisille, vaikkei heitä ollut suoraan käsketty, kuinka paljon ennemmin nykyisten kristittyjen tulisi pitää itseään velvollisina saarnaamaan! Onhan meitä nimenomaan käsketty saarnaamaan ”tätä valtakunnan hyvää uutista” (Matteus 24:14). Olemme samassa asemassa apostoli Paavalin kanssa siinä suhteessa, että meidänkin täytyy julistaa hyvää uutista (1. Korinttilaisille 9:16). Oma pelastumisemme riippuu tästä. Roomalaiskirjeen 10:9, 10:ssä sanotaan: ”Jos sinä julkisesti julistat tämän ’omassa suussasi olevan sanan’, että Jeesus on Herra, – – niin sinä pelastut. Sillä sydämellä uskotaan vanhurskaudeksi, mutta suulla annetaan julkinen julistus pelastukseksi.”

Missä voit antaa ”julkisen julistuksen”? Vaikka vapaamuotoisella todistamisella onkin oma sijansa, ovelta-ovelle-työ on edelleenkin yksi tehokkaimmista menetelmistä tavoittaa ihmisiä (Apostolien teot 5:42; 20:20). Saatko vapautuksen tästä tehtävästä siksi, että olet nuori? Tuskinpa. Psalmissa 148:12, 13 käsketään: ”Nuoret miehet ja myös neitsyet, vanhat miehet yhdessä poikien kanssa. Ylistäkööt he Jehovan nimeä.”

Ikäisilleen saarnaamisen haaste

Voi olla kiusallista ja hämmentävää tavata palveluksessa yllättäen joku koulutoveri. Onhan aivan luonnollista haluta olla hyväksytty. Kukaan ei halua tulla kiusatuksi, loukatuksi tai haukutuksi. Tanya-niminen nuori sanookin: ”Nuoret koulussa voivat olla todella häijyjä!” Mieleesi voi siis luonnollisesti tulla, miten koulutoverisi reagoivat nähdessään sinut siisteissä vaatteissa ja Raamattu kädessä. Täytyy ikävä kyllä todeta, että jotkut hyvin mahdollisesti pilkkaavat sinua. ”Luokallani oli eräs samassa talossa asuva poika”, muistelee brasilialainen Felipe. ”Hän sanoi aina: ’Siinä sitä taas mennään Raamatun kanssa! Mitäs siellä salkussa on?’”

 Tällaisen kiusaamisen kohteeksi joutuminen ei ole leikin asia. Raamatussa kerrotaan, että Abrahamin poika Iisak sai kokea ilkeää kiusaamista velipuolensa Ismaelin taholta (1. Mooseksen kirja 21:9). Apostoli Paavali ei suhtautunut tällaiseen kohteluun kevyesti. Galatalaiskirjeen 4:29:ssä hän nimitti sitä osuvasti ’vainoamiseksi’.

Jeesuskin varoitti, että jotkut käyttäytyisivät vihamielisesti hänen seuraajiaan kohtaan. Hän sanoi: ”Jos maailma vihaa teitä, niin te tiedätte, että se on vihannut minua ennen kuin teitä. Jos olisitte osa maailmasta, niin maailma olisi mieltynyt omaansa. Mutta koska ette ole osa maailmasta, vaan minä olen valinnut teidät maailmasta, tämän vuoksi maailma teitä vihaa.” (Johannes 15:18, 19.)

Sinun tulee siis kristittynä varautua kohtaamaan jonkin verran vainoa (2. Timoteukselle 3:12). Vaikket puhuisi tovereillesi halaistua sanaa Raamatusta, jotkut voivat silti vainota sinua vain siksi, että noudatat korkeita normeja etkä ole heidän joukossaan tekemässä pahaa (1. Pietarin kirje 4:4). Jeesus sanoi kuitenkin lohduttavasti: ”Onnellisia olette te, kun ihmiset minun tähteni häpäisevät teitä ja vainoavat teitä ja puhuvat teistä valehdellen kaikenlaista pahaa.” (Matteus 5:11.) Miten ihmeessä kiusattu ja loukattu ihminen voi tuntea itsensä onnelliseksi? Se on mahdollista siksi, että tietää ilahduttavansa Jehova Jumalan sydämen! (Sananlaskut 27:11.) Jumalaa miellyttämällä ihminen voi lisäksi saada ikuisen elämän toivon! (Luukas 10:25–28.)

Onneksi kaikki tai edes useimmat koulutoverisi eivät todennäköisesti ole vihamielisiä tavatessasi heitä sattumalta sananpalveluksessa. Angela-niminen brittinuori muistuttaa: ”Kun tapaa koulutoverin ovella, häntä todennäköisesti jännittää enemmän!” Jotkut saattavat itse asiassa olla uteliaita kuulemaan, mitä kerrottavaa sinulla on. Joka tapauksessa monet nuoret kristityt ovat saaneet hyviä tuloksia todistaessaan opiskelutovereilleen. Sarjamme seuraava kirjoitus käsittelee joitakin tapoja, joilla sinäkin voit onnistua tässä.

[Kuva s. 21]

Monet nuoret pelkäävät tapaavansa sattumalta opiskelutoverinsa ollessaan sananpalveluksessa

[Kuva s. 23]

Älä anna kiusaamisen saada sinua häpeämään uskoasi