Avioliiton tulisi olla pysyvä side

MONISTA elokuvista päätellen avioliitto on toivottu päämäärä. Usein mies ja nainen saavat lopulta toisensa, menevät naimisiin ja elävät ”onnellisina elämänsä loppuun asti”. Tavallisesti elokuvat päättyvät tähän.

Todellisuudessa häät eivät ole loppu vaan alku uudelle, yhteiselle elämälle. Ja toivottavasti käy niin, että ”parempi on asian loppu myöhemmin kuin sen alku”, kuten Saarnaajan 7:8:ssa sanotaan.

Pysyvä side

Kaukokatseisuutta tarvitaan. Avioliitolla on oltava vahva perustus, jotta se kestäisi ja tuottaisi tyydytystä. Muutoin häiden jälkeen voidaan kokea paljon suurempaa stressiä kuin ennen niitä. Kristitty ei voi solmia avioliittoa ajatellen, että ainahan voi erota, ellei se toimi. Avioliittoa tulee pitää pysyvänä siteenä.

Jeesus teki selväksi, että avioliiton oli tarkoitus olla pysyvä, kun hän vastasi kysymykseen avioeron sopivuudesta. Hän sanoi: ”Ettekö ole lukeneet, että hän [Jumala], joka loi heidät, teki heidät alusta pitäen mieheksi ja naiseksi ja sanoi: ’Tästä syystä mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat olemaan yhtä lihaa’? He eivät siis enää ole kaksi, vaan he ovat yhtä lihaa. Sen tähden, minkä Jumala on sitonut yhteen, sitä älköön ihminen erottako.” (Matteus 19:4–6.)

Hääpäivän jälkeen

On hyvällä syyllä sanottu, että avioituminen on kristityn elämässä toiseksi tärkein asia, jonka edelle menee vain vihkiytyminen Jumalalle. Vihkiytyminen sitoo hänet ikuisesti Luojaan, ja kaste ilmaisee sen julkisesti. Avioituminen on julkinen ilmaus sitoutumisesta toiseen ihmiseen – iäksi. Ei tulisi kysymykseenkään sen enempää vihkiytyä Jumalalle kuin solmia avioliittoa, jos mielessä olisi vakavia epäilyjä. Siksi avioliittoa harkitsevien on hyvä punnita tarkkaan puolisoehdokkaan näkemyksiä, tavoitteita, asenteita ja luonteenlaatua.

Häävalmistelujen aikana on tärkeää olla huomaavainen, harkitseva ja yhteistoiminnallinen. Tällaiset ominaisuudet ovat vielä tärkeämpiä häiden jälkeen, jotta avioliitto onnistuisi. Vastanaineet ovat rakastuneita toisiinsa, mutta avioitumisen jälkeen täytyy muistaa, että päivittäisessä elämässä rakkaus ”ei etsi omia etujaan”. Kun rakkautta ilmaistaan jatkuvasti  vuodesta toiseen, se ”ei koskaan häviä”. (1. Korinttilaisille 13:5, 8.) Kestävän rakkauden ansiosta on helpompi ilmaista pitkämielisyyttä, huomaavaisuutta, hyvyyttä, lempeyttä, itsehillintää ja muita samankaltaisia ominaisuuksia – Jumalan hengen hedelmää. Nämä ominaisuudet ovat välttämättömiä menestykselliselle avioliitolle. (Galatalaisille 5:22, 23.)

Vaikeutena on ilmaista jatkuvasti samanlaisia ominaisuuksia kuin hääpäivänä. Onnistumisen salaisuus on tämä: rakasta sitä ihmistä, jonka kanssa olet mennyt naimisiin, ja ole valmis tekemään uhrauksia.

Jeesus sanoi, että suurin ihmisille annettu käsky on rakastaa Jehovaa ja toiseksi suurin käsky on rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään (Matteus 22:39). Naimisissa olevan ihmisen lähin lähimmäinen on hänen aviopuolisonsa, sillä mikään maailmassa ei voi yhdistää kahta ihmistä yhtä läheisesti.

Pelkkä fyysinen side ei kuitenkaan itsessään voi taata henkistä sopusointua. Kahden ruumiin  liitto ei aina merkitse kahden mielen liittoa. Jotta sukupuolinen side toisi mahdollisimman paljon tyydytystä, tarvitaan myös toista sidettä: sydämien ja tarkoitusperien liittoa. Uhrausten tekeminen toisen hyväksi on useimmissa tapauksissa se hinta, joka avioliiton onnistumisesta täytyy maksaa. Kumman tulisi tehdä noita uhrauksia – miehen vai vaimon?

Rakkaus ja kunnioitus

Jumalan sana käskee: ”Ottakaa johto kunnian osoittamisessa toisianne kohtaan.” (Roomalaisille 12:10.) Tee uhraus ennen kuin puolisosi pyytää sitä sinulta, jos vain voit. Kun nimittäin jotain saadaan vasta monen pyynnön jälkeen, se menettää arvoaan. Kummankin aviopuolison tulisi ottaa tavakseen osoittaa toiselle kunniaa oma-aloitteisesti.

Esimerkiksi aviomiehiä käsketään: ”Osoittakaa heille [vaimolle] kunniaa niin kuin heikommalle astialle, naispuoliselle, – – jotta rukouksenne eivät estyisi.” (1. Pietarin kirje 3:7.) Ellei mies kunnioita vaimoaan, se vaikuttaa haitallisesti jopa hänen rukouksiinsa Jumalalle. Mitä vaimon kunnioittamisella sitten tarkoitetaan? Sitä että hänet otetaan aina huomioon, hänen mielipiteitään kuunnellaan ja hänen mieltymyksensä eri asioissa asetetaan useimmiten etusijalle. Vaimo puolestaan voi kunnioittaa miestään samalla tavalla, pyrkimällä olemaan yhteistoiminnallinen auttaja ja elämäntoveri. (1. Mooseksen kirja 21:12; Sananlaskut 31:10–31.)

Jumalan sanassa sanotaan: ”Miesten pitää rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Se, joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään, sillä ei kukaan ole koskaan vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niin kuin Kristuskin seurakuntaa.” Kuinka paljon Kristus rakasti seuraajiaan? Hän oli halukas kuolemaan heidän puolestaan. Raamatussa sanotaan lisäksi: ”Rakastakoon – – kukin teistä [aviomiehistä] henkilökohtaisesti vaimoaan niin kuin itseään.” (Efesolaisille 5:28–33.) Jumalan sanassa käsketään myös vaimoja ”rakastamaan miestään, – – olemaan – – omalle miehelleen alamaisia, jotta Jumalan sanasta ei puhuttaisi herjaavasti” (Titukselle 2:4, 5).

Sallikaa virheitä

Kaikki ihmiset syntyvät epätäydellisinä ja tekevät siksi virheitä (Roomalaisille 3:23; 5:12; 1. Johanneksen kirje 1:8–10). Mutta sen sijaan että niitä suurenneltaisiin, Raamattu antaa neuvoksi: ”Olkoon teillä ennen kaikkea hellittämättömän harras rakkaus toisianne kohtaan, sillä rakkaus peittää paljon syntejä.” (1. Pietarin kirje 4:8.) Pienet virheet on kaikkein parasta sivuuttaa ja unohtaa. Samalla tavalla voi menetellä vakavampienkin virheiden suhteen. Kolossalaiskirjeen 3:12–14:ssä sanotaan: ”Pukeutukaa – – sääliväisyyden hellään kiintymykseen, huomaavaisuuteen, nöyrämielisyyteen, lempeyteen ja pitkämielisyyteen. Kestäkää jatkuvasti toisianne ja antakaa jatkuvasti toisillenne auliisti anteeksi, jos jollakulla on valituksen syytä toista vastaan. Niin kuin Jehova on antanut teille auliisti anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, sillä se on täydellinen yhdysside.”

Kuinka usein meidän pitäisi antaa anteeksi puolisomme tavanomaiset virheet ja puutteet? Pietari kysyi Jeesukselta: ”’Herra, kuinka monta kertaa veljeni voi tehdä syntiä minua vastaan ja minun pitää antaa hänelle anteeksi? Aina seitsemäänkö kertaan asti?’ Jeesus sanoi hänelle: ’Minä sanon sinulle: ei vain seitsemään kertaan asti, vaan jopa seitsemäänkymmeneenseitsemään kertaan asti.’” (Matteus 18:21, 22.) Koska Jeesus sanoi näin niistä, jotka eivät ole naimisissa keskenään, niin miten paljon enemmän anteeksiantoa tarvitaankaan aviopuolisoiden välillä!

Vaikka avioliitto on instituutiona joutunut viime vuosina hyökkäyksen kohteeksi, se tulee pitemmällä aikavälillä säilymään, koska Jumala on pannut sen alulle ja kaikki hänen säätämänsä on ”erittäin hyvää” (1. Mooseksen kirja 1:31). Tämä järjestely ei vanhene. Avioliitto voi myös onnistua, varsinkin niiden keskuudessa jotka kunnioittavat Jumalan käskyjä ja hyväksyvät ne. Haasteena on kuitenkin se, pitävätkö puolisot kiinni hääpäivänä antamastaan lupauksesta rakastaa ja vaalia toinen toistaan. Se ei välttämättä ole helppoa, ja voit joutua kamppailemaan selviytyäksesi voittajana. Tulokset ovat kuitenkin sen arvoisia!

[Tekstiruutu s. 10]

AVIOERO JA ASUMUSERO

Jumala, avioliittojärjestelyn Alkuunpanija, suunnitteli avioliiton pysyväksi liitoksi. Mutta onko avioerolle mitään raamatullista perustetta, joka lisäksi antaisi mahdollisuuden avioitua uudelleen? Käsitellessään tätä asiaa Jeesus sanoi: ”Minä sanon teille, että joka eroaa vaimostaan muun kuin haureuden perusteella ja menee naimisiin toisen kanssa, se tekee aviorikoksen.” (Matteus 19:9.) Puolison sukupuolinen uskottomuus on ainoa peruste sellaiselle avioerolle, joka antaa viattomalle puolisolle mahdollisuuden avioitua uudelleen.

Lisäksi Raamatun sanat 1. Korinttilaiskirjeen 7:10–16:ssa antavat mahdollisuuden asumuserolle, samalla kun siinä kannustetaan aviopuolisoita pysymään yhdessä. Tehtyään kaikkensa avioliittonsa pelastamiseksi jotkut ovat tulleet siihen tulokseen, että heillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin muuttaa erilleen. Mitä raamatullisia perusteita tälle voisi olla?

Puoliso voi tahallisesti laiminlyödä elatusvelvollisuutensa. Avioituessaan aviomies ottaa kantaakseen vastuun elättää vaimonsa ja lapsensa. Mies, joka tieten tahtoen ei pidä huolta perheensä aineellisista välttämättömyyksistä, ”on kieltänyt uskon ja on pahempi kuin se, jolla ei ole uskoa” (1. Timoteukselle 5:8). Siksi asumusero on mahdollinen.

Toinen syy on äärimmäinen fyysinen väkivalta. Jos mies kohtelee vaimoaan väkivaltaisesti, uhri voi muuttaa hänestä erilleen (Galatalaisille 5:19–21; Titukselle 1:7). ”Jokaista, joka rakastaa väkivaltaa, Hänen [Jumalan] sielunsa totisesti vihaa.” (Psalmit 11:5.)

Asumuseron peruste on myös uskovan puolison hengellisyyden ehdoton vaarantuminen. Vaarassa on siis uskovan suhde Jumalaan. Jotkut uskovat ovat katsoneet välttämättömäksi muuttaa erilleen asumaan, kun puolison vastustus, johon on voinut sisältyä fyysinen estäminen, on tehnyt tosi palvonnan harjoittamisen mahdottomaksi ja vaarantanut uskovan hengellisyyden. (Matteus 22:37; Apostolien teot 5:27–32.) *

Jos kuitenkin näissä olosuhteissa otetaan avioero, henkilö ei ole vapaa astumaan uuteen avioliittoon. Raamatun mukaan ainoa pätevä peruste avioerolle, joka mahdollistaa uudelleen avioitumisen, on aviorikos eli ”haureus” (Matteus 5:32).

[Alaviite]

[Kuva s. 9]

Avioliittoa tulisi pitää pysyvänä liittona

[Kuva s. 10]

Jeesus sanoi, että meidän tulee antaa anteeksi ”seitsemänkymmentäseitsemän kertaa”