Karthago – kaupunki joka oli kukistaa Rooman

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA RANSKASTA

AFRIKAN pohjoisrannikolla Tunisian pääkaupungin Tunisin liepeillä sijaitsevat muinaisen Karthagon kaupungin rauniot. Jos ne jäävät turistilta huomaamatta, hänen puolustuksekseen voidaan sanoa, ettei siellä ole paljonkaan nähtävää. Rauniot kuuluvat kuitenkin yhdelle antiikin merkittävimmistä kaupungeista, joka oli vähällä lyödä Rooman mahdin. Roomalaisen historioitsijan Liviuksen mukaan ”tämä maailman kahden rikkaimman kaupungin välinen taistelu piti kaikkia kuninkaita ja kansoja jännityksen vallassa”, sillä vaakalaudalla oli itse maailman herruus.

Kaupungin perustaminen

Toisella vuosituhannella eaa. foinikialaisia eli pelkästään Välimeren rannikolla sijaitsevalla kapealla kaistaleella, joka ulottui nykyisen Libanonin alueelta pohjoiseen ja etelään. Hyvinä merenkulkijoina he suuntasivat katseensa länteen etsiessään kultaa, hopeaa, rautaa, tinaa ja lyijyä. He vaihtoivat niitä puutavaraan (esimerkiksi kuuluisaan Libanonin setriin), purppuralla värjättyyn kankaaseen, hajuveteen, viiniin, mausteisiin ja muihin tuotteisiin. *

Matkustaessaan länteen foinikialaiset perustivat siirtokuntia Afrikan rannikolle, Sisiliaan, Sardiniaan ja Espanjan – mahdollisesti Raamatussa mainitun Tarsisin – eteläosiin (1. Kuninkaiden kirja 10:22; Hesekiel 27:2, 12). Perimätiedon mukaan Karthago perustettiin vuonna 814 eaa., noin 60 vuotta ennen sen pelottavaa vastustajaa Roomaa. Pohjois-Afrikan menneisyyteen erikoistunut Serge Lancel sanoo: ”Karthagon perustaminen 800-luvulla eaa. määräsi sadoiksi vuosiksi eteenpäin Välimeren länsiosien politiikan ja kulttuurin.”

 Orastava suurvalta

Niemimaalta, jota historiantutkija François Decret kuvailee ”aavalle merelle työntyväksi jättiläismäiseksi ankkuriksi”, Karthago alkoi luoda suurvaltaa. Rakentamalla foinikialaisten esi-isiensä laskemalle perustalle Karthago kehitti kauppapaikkaverkostosta – joka liittyi lähinnä metallien tuontiin – mahtavan liittouman ja piti yllä monopoliasemaansa vahvan laivastonsa ja palkka-armeijansa avulla.

Karthagolaiset eivät koskaan tyytyneet lepäämään laakereillaan vaan etsivät jatkuvasti uusia markkinoita. Noin vuonna 480 eaa. Himilko-nimisen purjehtijan ajatellaan nousseen maihin Britanniassa sijainneessa Cornwallissa, missä oli runsaasti tinaa. Noin 30 vuotta myöhemmin johtavaan karthagolaissukuun kuuluva Hanno johti kertoman mukaan 60 laivaa sekä 30000 miestä ja naista käsittävää retkikuntaa, jonka oli määrä muodostaa uusia siirtokuntia. Kuljettuaan Gibraltarinsalmen läpi ja purjehdittuaan kohti etelää Afrikan rannikkoa pitkin hän on saattanut päästä Guineanlahdelle ja jopa Kamerunin rannikolle asti.

Tällaisen yritteliäisyyden ja liikemiesvaiston ansiosta Karthagosta tuli otaksuttavasti muinaisen maailman rikkain kaupunki. ”200-luvun alussa [eaa.] Karthago oli hyvin merkittävä kaupunki teknisen osaamisensa, laivastonsa ja – – kaupallisten tukikohtiensa ansiosta”, sanotaan kirjassa nimeltä Carthage (Karthago). Kreikkalainen historioitsija Appianos julisti karthagolaisista: ”Mahdiltaan he olivat kreikkalaisten veroisia, rikkauksiltaan persialaisten.”

Baalin vaikutuspiirissä

Vaikka foinikialaiset olivatkin hajallaan Välimeren länsiosissa, he olivat yhtenäisiä uskonkäsityksiltään. Karthagolaiset perivät foinikialaisilta esi-isiltään kanaanilaisten uskonnon. Satojen vuosien ajan Karthago lähetti vuosittain Tyrokseen valtuuskunnan esittämään uhrin Melkartin temppelissä. Karthagon pääjumalia olivat Baal-Hammon, ’hiilipannun herra’, ja Tanit, Astarten vastine, jotka olivat naimisissa keskenään.

Pahamaineisin piirre karthagolaisten uskonnossa olivat lapsiuhrit. Diodoros Sisilialainen kertoo, että vuonna 310 eaa. erään Karthagoon tehdyn hyökkäyksen aikana kaupungin asukkaat uhrasivat yli kaksisataa aatelissukuun kuuluvaa lasta lepyttääkseen Baal-Hammonin. The Encyclopedia of Religion sanoo: ”Viattoman lapsen uhraaminen sijaisuhrina oli äärimmäinen lepytysteko, jonka tarkoitus oli luultavasti taata niin perheen kuin yhteiskunnankin hyvinvointi.”

Vuonna 1921 arkeologit löysivät paikan, josta alettiin myöhemmin käyttää 2. Kuninkaiden kirjan 23:10:ssä ja Jeremian 7:31:ssä esiintyvän raamatullisen ilmauksen mukaan nimeä Tofet. Kaivaukset paljastivat useita uurnakerrostumia. Uurnat sisälsivät eläinten (käytettiin sijaisuhreina) ja pienten lasten hiiltyneitä jäännöksiä, jotka oli haudattu jumalille esitettyjä lupauksia sisältävien kivipylväiden alle. On arvioitu, että Tofetissa on yli 20000 lapsen  jäännökset ja että lapset uhrattiin vain kahdensadan vuoden aikana. Jotkut, jotka haluaisivat muuttaa historiankirjoitusta, väittävät nykyään, että Tofet oli vain sellaisten lasten hautapaikka, jotka olivat syntyneet kuolleena tai jotka olivat liian nuoria haudattavaksi hautausmaahan. Mutta, kuten edellä lainattu Lancel sanoo, ”ei voida ehdottomasti kiistää, että karthagolaiset uhrasivat ihmisiä”.

Taistelua herruudesta

Kun Tyroksen asema heikkeni 500-luvulla eaa., Karthago omaksui johtoaseman länsifoinikialaisten keskuudessa. Mutta Karthagon nousu hallitsevaan asemaan ei tapahtunut ilman vastustusta. Varhaisista ajoista lähtien puunilaiset ja kreikkalaiset kauppiaat olivat taistelleet merien hallinnasta, ja noin vuonna 550 eaa. puhkesi sota. Vuonna 535 eaa. karthagolaiset ajoivat liittolaistensa etruskien avustamina kreikkalaiset Korsikasta ja ottivat haltuunsa Sardinian. * Niinpä karthagolaisten ja kreikkalaisten välinen taistelu Sisilian, strategisesti tärkeän saaren, hallinnasta oli vieläkin katkerampi.

Samoihin aikoihin alkoi Rooma kokeilla voimiaan. Karthagon ja Rooman väliset sopimukset takasivat Karthagon kauppaedut ja pitivät roomalaiset poissa Sisiliasta. Mutta kun Rooma alisti valtaansa Italian niemimaan, Karthagon kasvava vaikutusvalta aivan Italian läheisyydessä nähtiin uhkana. Toisella vuosisadalla eaa. elänyt kreikkalainen historioitsija Polybios sanoi: ”Roomalaiset näkivät, että karthagolaiset pitivät jo vallassaan Afrikkaa, * suurta osaa Espanjasta sekä kaikkia Sardinian- ja Tyrrhenanmeren saaria, ja siksi oli pelättävissä, että jos he ottaisivat haltuunsa vielä Sisilian, heistä tulisi hyvin hankalia ja pelottavia naapureita, jotka ympäröisivät ja uhkaisivat koko Italian rannikkoa.” Jotkut Rooman senaatin jäsenet vaativat kaupallisten näkökohtien ajamina puuttumista Sisilian tilanteeseen.

Puunilaissodat

Vuonna 264 eaa. roomalaiset saivat eräästä Sisiliassa syntyneestä kriisistä tekosyyn puuttua tilanteeseen. Erään sopimuksen vastaisesti Rooma lähetti paikalle joukkoja, mikä sytytti niin sanotun ensimmäisen puunilaissodan. Tämä sota, jota leimasivat muinaisaikojen suurimpiin kuuluneet meritaistelut, kesti yli 20 vuotta. Viimein vuonna 241 eaa. karthagolaiset voitettiin ja pakotettiin luopumaan Sisiliasta. Roomalaiset anastivat karthagolaisilta  myös Korsikan ja Sardinian.

Korvatakseen menetykset karthagolainen kenraali Hamilkar Barkas lähti rakentamaan valtakuntaa Espanjaan ennallistaakseen Karthagon vallan. Espanjan kaakkoisrannikolle perustettiin ”Uusi Karthago”, Cartagena, ja muutamassa vuodessa Espanjan kaivoksista saadut rikkaudet olivat tehneet Karthagosta jälleen vauraan. Laajentuminen johti väistämättä ristiriitaan Rooman kanssa, ja vuonna 218 eaa. syttyi uusi sota.

Karthagon armeijan johdossa oli yksi Hamilkarin pojista, Hannibal, jonka nimi tarkoittaa ’Baalin suosimaa’. Toukokuussa 218 eaa. hän lähti Cartagenasta historialliselle retkelleen Espanjan ja Gallian läpi ja ylitti Alpit afrikkalaisista ja espanjalaisista koostuvalla armeijallaan, jonka käytössä oli likimain 40 norsua. Yllätetyt roomalaiset kärsivät useita murskaavia tappioita. Elokuun 2. päivänä 216 eaa. Hannibalin armeija tuhosi Cannaen taistelussa – ”yhdessä hirvittävimmistä Rooman armeijaa koskaan kohdanneista onnettomuuksista” – Rooman kaksi kertaa suuremmat joukot ja tappoi viholliselta lähes 70000 miestä, mutta menetti itse vain 6000 miestä.

Rooma oli käden ulottuvilla! Mutta roomalaiset eivät antaneet periksi, vaan ahdistivat Hannibalin joukkoja käymällä näännytyssotaa seuraavat 13 vuotta. Kun Rooma lähetti armeijan Afrikkaan, liittolaiset hylkäsivät Karthagon ja se lyötiin Espanjassa ja Sisiliassa. Niinpä sen oli pakko kutsua Hannibal takaisin. Seuraavana vuonna, 202 eaa., Rooman kenraali Scipio Africanus löi Hannibalin armeijan Karthagon lounaispuolella sijainneessa Zamassa. Karthago pakotettiin luopumaan laivastostaan, siltä evättiin sotilaallinen riippumattomuus, ja se määrättiin maksamaan 50 vuoden ajan valtavia sotakorvauksia. Hannibal lähti myöhemmin maanpakoon, ja vuoden 183 eaa. paikkeilla hän teki itsemurhan.

”Delenda est Carthago!”

Rauhan myötä Karthago vaurastui jälleen, jopa siinä määrin, että se tarjoutui maksamaan sotakorvauksensa vain kymmenessä vuodessa. Karthagon leppymättömät viholliset pitivät tällaista elinvoimaisuutta sekä poliittisia uudistuksia hyvin vaarallisina. Iäkäs roomalainen valtiomies Cato päätti kahden vuoden ajan, kuolemaansa asti, jokaisen senaatille pitämänsä puheen iskulauseeseen: ”Delenda est Carthago!”, ’Karthago on hävitettävä!’

Viimein vuonna 150 eaa. roomalaiset saivat etsimänsä tekosyyn rauhansopimuksen oletetusta rikkomisesta. Julistettiin sota, jota on kuvailtu ”tuhoamissodaksi”. Roomalaiset piirittivät kolme vuotta kaupungin 30 kilometriä pitkiä suojavarustuksia, jotka olivat paikoin noin 12 metriä korkeita. Lopulta vuonna 146 eaa. kaupunkiin  murtauduttiin. Rooman joukot, jotka etenivät kapeilla kaduilla nuolisateessa, ryhtyivät raakaan taisteluun mies miestä vastaan. Kaameana vahvistuksena muinaisille kirjallisille kuvauksille arkeologit ovat löytäneet hajallaan olevien kivenlohkareiden alta ihmisluita.

Kuuden hirvittävän päivän jälkeen noin 50000 nälkiintynyttä karthagolaista antautui. He olivat paenneet Byrsaan, kukkulalla olevaan linnoitukseen. Muut, jotka eivät halunneet tulla teloitetuiksi tai joutua orjiksi, sulkeutuivat Eshmunin temppeliin ja sytyttivät sen tuleen. Roomalaiset polttivat kaiken, mitä Karthagosta oli jäljellä, ja kaupunki hajotettiin maan tasalle, kirottiin erityismenoin ja siinä asuminen kiellettiin.

Rooma oli siis 120 vuodessa tehnyt tyhjäksi Karthagon imperialistiset tavoitteet. Historioitsija Arnold Toynbee on sanonut: ”Hannibalin käymässä sodassa oli todellisuudessa kyse siitä, olisiko tuleva hellenistinen yleismaailmallinen valtio Karthagon vai Rooman valtakunta.” Tietosanakirja Encyclopædia Universalis sanoo: ”Jos Hannibal olisi voittanut, hän olisi epäilemättä perustanut samanlaisen maailmanvallan kuin Aleksanteri.” Kuten myöhemmin kävi ilmi, puunilaissodat merkitsivät alkua Rooman imperialismille, joka johti sen lopulta maailman herruuteen.

”Afrikan Rooma”

Karthagon loppu näytti peruuttamattomalta. Julius Caesar päätti kuitenkin vain sata vuotta myöhemmin perustaa sinne siirtokunnan. Sille annettiin hänen kunniakseen nimeksi Colonia Iulia Carthago. Roomalaiset insinöörit poistattivat mahdollisesti 100000 kuutiometriä maata ja tasoittivat Byrsan kukkulan laen valtavaksi tasanteeksi hävittääkseen kaikki menneisyyden jäljet. Sille pystytettiin temppeleitä ja koristeellisia julkisia rakennuksia. Ajan myötä Karthagosta tuli ”yksi roomalaisen maailman vauraimmista” kaupungeista, suurin kaupunki lännessä Rooman jälkeen. Sen 300000:ta asukasta varten rakennettiin teatteri, amfiteatteri, valtava kuumavesikylpylä, 132 kilometriä pitkä akvedukti ja sirkus, johon mahtui 60000 katselijaa.

Kristityt tulivat Karthagoon suunnilleen 100-luvun puolivälissä, ja heidän määränsä kasvoi siellä nopeasti. Noin vuonna 155 Karthagossa syntyi Tertullianus, kuuluisa kirkon teologi ja apologeetta. Hänen kirjoituksensa saivat aikaan sen, että latinasta tuli lännen kirkon virallinen kieli. Cyprianus, 200-luvulla elänyt Karthagon piispa, joka suunnitteli seitsenasteisen hierarkkisen pappisjärjestelmän, kärsi siellä marttyyrikuoleman vuonna 258. Pohjois-Afrikasta oli kotoisin myös Augustinus (354–430), jota on sanottu vanhan ajan kristillisyyden suurimmaksi ajattelijaksi ja joka vaikutti siihen, että kirkon oppiin sekoitettiin kreikkalaista filosofiaa. Pohjois-Afrikan kirkon vaikutus sai erään kirkonmiehen julistamaan: ”Sinä, oi Afrikka, edistät palavasti uskomme asiaa. Mitä sinä päätät, sen Rooma hyväksyy ja sitä maan herrat noudattavat.”

Karthagon päivät olivat kuitenkin luetut. Sen kohtalo oli jälleen erottamattomasti sidoksissa Rooman kohtaloon. Rooman imperiumin heiketessä heikkeni Karthagokin. Vuonna 439 vandaalit valtasivat ja ryöstivät sen. Sata vuotta myöhemmin se joutui bysanttilaisten käsiin, ja sen tuho lykkääntyi hieman. Mutta se ei kyennyt pitämään puoliaan arabeja vastaan, jotka kulkivat läpi Pohjois-Afrikan tehden tuhojaan. Kaupunki valloitettiin vuonna 698, ja sittemmin sen kivistä rakennettiin Tunisin kaupunki. Seuraavina vuosisatoina tätä roomalaista kaupunkia koristanut marmori ja graniitti varastettiin, vietiin ulkomaille ja käytettiin Italiassa Genovan ja Pisan katedraalien sekä mahdollisesti jopa Englannissa Canterburyn katedraalin rakentamiseen. Antiikin aikana Karthago oli rikkaimpia ja vaikutusvaltaisimpia kaupunkeja ja se hallitsi melkein koko maailmaa, mutta lopulta siitä tehtiin tunnistamaton rauniokasa.

[Alaviitteet]

[Kartta s. 14]

(Ks. painettu julkaisu)

ROOMA

VÄLIMERI

KARTHAGO (rauniot)

[Kuva s. 14]

Roomalaisen kuumavesikylpylän jäännöksiä

[Kuva s. 15]

Libanonin setrien kuljetusta foinikialaisilla laivoilla

[Lähdemerkintä]

Musée du Louvre, Paris

[Kuva s. 15]

Lasikoruja pidettiin onnea tuottavina taikakaluina

[Lähdemerkintä]

Musée du Louvre, Paris

[Kuva s. 16]

Karthagolaiset panivat kuolinnaamioita hautoihin karkottaakseen pahoja henkiä

[Lähdemerkintä]

Musée du Louvre, Paris

[Kuva s. 16]

Lapsien murhaaminen kuului karthagolaisten perimiin kanaanilaisten palvontamenoihin. Tämä on uhratun lapsen hautamerkki

[Kuva s. 17]

Roomalaisille vuonna 146 eaa. tappion kärsineen Karthagon rauniot

[Kuva s. 17]

Hannibalia pidetään yhtenä suurimmista koskaan eläneistä sotastrategeista

[Lähdemerkintä]

Alinari/Art Resource, NY