Syksy – silmiä hivelevän kaunis vuodenaika

SYKSY on ainutlaatuinen vuodenaika. Lauhkean vyöhykkeen maissa se on aikaa, jolloin sininen taivas, aurinkoiset päivät ja viileät yöt värjäävät metsän peittämät rinteet vähitellen sadoilla keltaisen, oranssin ja punaisen sävyillä. Se on aikaa, jolloin ikivihreät männyt ja setrit tarjoavat hillityn taustan lehtensä pudottaville heleän punaisille ja keltaisille sukulaisilleen.

Syksyä ihaillaan aivan erityisesti Kaukoidässä, muun muassa Japanissa ja Koreassa. Japanilaiset sanovatkin usein lähtevänsä ”metsästämään syksyn värejä”, mikä tarkoittaa, että he menevät syysretkille ihaillakseen luonnon taidetta.

Monet Korean kansallispuistot ovat tähän aikaan vuodesta kauneimmillaan. Niinpä sanomalehdissä kerrotaan, milloin on paras aika lähteä katselemaan syksyisiä värejä. Korean kuuluisimpiin lukeutuva kansallispuisto Soraksan on eräs suosikkikohde. Sen graniittiset kallioseinämät ja korkeuksiin kohoavat kalliopaljastumat, joita männyt koristavat, ovat luultavasti idän maisemaa parhaimmillaan. Syksyisin leimuavanpunaiset pyökit ja vaahterat koristavat seppeleen tavoin Soraksanin graniittipylväitä. Ja kun nämä pylväät sukeltavat esiin aamu-usvasta, varhain herännyt kulkija saa ihailla näkyä, jota ei unohda koskaan.

”Minusta vuorilla kävely on aina ihanaa, mutta aivan erityisesti nautin siitä syksyllä”, selittää Park Ii-kyun, yli 70-vuotias eloisa  korealaismies. ”Syksyisin näyttää siltä, kuin Jumala olisi pukenut rinteet moniin väreihin, jotka vaihtuvat päivittäin ja jotka heräävät henkiin kirkkaan syystaivaan alla.” Hänen vaimonsa Kông-young katselee mielellään, miten syksyn lehdet leijailevat taivaalta kuin kultaiset perhoset.

Miksi lehdet vaihtavat väriä?

Utelias katselija haluaa selityksen tälle värikkäälle muutokselle. Mikä ratkaisee, muuttuuko lehti keltaiseksi vai punaiseksi?

Syksyn värit ovat osa tapahtumasarjaa, jonka avulla puut valmistautuvat talveen. Syksyn lyhenevät päivät saavat puun sisäisen kellon lopettamaan veden ja ravinteiden kuljetuksen lehtiin. Kukin lehti reagoi tähän muodostamalla eristävän kerroksen lehtikantaansa. Tuo korkkimainen kerros pysäyttää kaiken lehden ja puun välisen nestekierron ja saa lopulta aikaan sen, että lehti putoaa.

Tämän tapahtumasarjan aikana karotenoidit antavat lehdille keltaisen tai oranssin värin. Nämä pigmentit ovat yleensä lehdessä jo läpi kesän, mutta niitä ei huomaa hallitsevana olevan lehtivihreän vuoksi. Toisaalta punaisen värin saa aikaan pääasiassa antosyaaniväriaine, jota lehdet tuottavat vasta syksyllä. Syksyn mittaan lehtivihreä hajoaa ja keltaisista ja punaisista pigmenteistä tulee vallitsevia. Kun lehtivihreä on kokonaan kadonnut, poppelinlehti muuttuu kirkkaankeltaiseksi ja vaahteranlehti puolestaan loistavan punaiseksi.

Silmiä hivelevää syksyä katselemassa

Useimmat luontoa rakastavat ihmiset ovat huomanneet, että syksy on eri vuosina ja eri paikoissa erilainen. Paljon riippuu siitä, mitä lehtipuita jollakin alueella kasvaa.  Esimerkiksi eri vaahteralajikkeet synnyttävät mitä upeimpia punaisen sävyjä. Monet näistä puulajeista kasvavat Kaukoidässä luonnonvaraisina, ja niitä istutetaan usein puistoihin ja puutarhoihin.

Toinen asiaan vaikuttava seikka on ilmasto; lehtien tuottaman antosyaanin määrä riippuu paljolti säästä. Kirkkaiden, aurinkoisten päivien ja viileiden öiden vaikutuksesta lehtien antosyaanin tuotanto on vilkkaimmillaan. Kaukoidän syksyt ovat tavallisesti juuri tällaisia. Sekä Japani että Korea ovat vuoristoisia maita. Monia vuorenrinteitä verhoavat erilaiset lehtipuut, ja tämän ansiosta rinteet tarjoavat vieraille ihanteellisen ympäristön syksyn värien katseluun.

Loistava kiertokulku

Koko se tapahtumasarja, jonka vaikutuksesta puut pudottavat lehtensä, on sekä käytännöllinen että kaunis. Lehtien putoamisen ansiosta puut pystyvät säästämään vettä ja energiaa talven aikana. Lisäksi ne poistavat itsestään myrkyllisiä jätteitä, joita lehdissä muodostuu kesän aikana.

Mitä tapahtuu maahan pudonneille miljardeille lehdille? Hyönteisten, sienien, matojen ja muiden maaperän eliöiden ansiosta kaikki tämä eloperäinen aines on pian muuttunut humukseksi, joka on tuottoisan maan välttämätön ainesosa. Häikäisevän näytelmän jälkeen nuo pudonneet lehdet siis muuttuvat vielä lannoitteeksi kevään uudelle kasvulle! Voitko kuvitella hienompaa kiertokulkua? Kun pysähdymme ihailemaan tällaista taidetta, voimme havaita, että ’kaikki kedon puut taputtavat käsiään’, kun ne ylistävät ääneti Tekijäänsä (Jesaja 55:12; Psalmit 148:7–9).