Lukijoiden kirjeitä

Lohdutusta sairaille. Kiitos kirjoitussarjasta ”Lohdutusta sairaille” (22.1.2001). Jouduin neljä vuotta sitten onnettomuuteen. Minusta tuntui monesti siltä, että olisi ollut parempi kuolla. Poden vakavaa muistinmenetystä, ja sen vuoksi elämä on usein hankalaa. Sain rohkaisua tästä kirjoitussarjasta.

T. M., Japani

Olen 15-vuotiaasta lähtien joutunut kestämään kivuliasta nivelreumaa. Aineisto auttoi minua tajuamaan, että minun täytyy oppia luottamaan enemmän Jehovaan, joka on ”linnoitus ahdingon päivänä” (Nahum 1:7).

Y. F. R., Kolumbia

Olen kokoaikainen sananpalvelija. Vähän aikaa sen jälkeen, kun muutin palvelemaan uudelle alueelle, sain tietää sairastavani sokeritautia. Kuvauksenne siitä tunteiden pyörteestä, jonka kroonista sairautta poteva henkilö käy läpi, oli erinomainen! Kirjoitukset auttoivat minua arvioimaan uudelleen omaa tilannettani tasapainoisemmin ja tekemään muutoksia elämässäni.

L. A., Italia

Emme ole sairaita, mutta kirjoituksessa mainitut periaatteet ovat auttaneet meitä suuresti erään ongelman ratkaisemisessa. Niin kuin usein käy, lehti oli vastaus nimenomaiseen rukoukseen.

R. P. ja L. P., Sri Lanka

Muutama viikko sitten minulle kerrottiin, että minulla on maksasyöpä. Voitte kuvitella, millainen vaikutus tuolla tiedolla oli, varsinkin kun olin ollut siihen asti terve. Tänään otin käteeni 22.1.2001 päivätyn lehtenne numeron ja ahmin kirjoitukset. Niissä kuvailtiin kaikki epäilykseni, ajatukseni ja tunteeni, mutta samalla ne edistivät myönteistä näkemystä.

J. E., Espanja

Tosielämän kokemus. Kirjoitan Bill ja Rose Meinersin koskettavasta kokemuksesta ”Takaiskujen yli asettamalla uusia tavoitteita” (22.1.2001). On rohkaisevaa tietää, että he ovat kestäneet jo yli puoli vuosisataa. Tällaiset elämäkerrat koskettavat sydämen herkimpiä kieliä. Haluaisin Billin ja Rosen tietävän, että rukoilen erityisesti heidän puolestaan.

V. G., Italia

Meille jotka olemme terveitä, tämä kertomus miehestä, joka on kamppaillut sairautensa kanssa yli 50 vuotta, oli uskomattoman innoittava. Se auttoi minua ymmärtämään, että terveenä naisena minun tulisi pitää terveyttäni suuressa arvossa ja käyttää elämäni täysin hyödyksi.

P. V., Tšekin tasavalta

Äitini on sairastanut melkein 20 vuotta. Juuri nyt hän on epätoivoinen ja pohtii, miksei hän voi saada edes hieman helpotusta tilanteeseensa. Luin tämän kirjoituksen hänelle, mutta hyödyin siitä itsekin. Nyt ymmärrän, miksi hän on suurimman osan ajasta masentunut.

G. O. A., Nigeria

Bill ja Rose ja monet muut, jotka joutuvat elämään vakavan sairauden kanssa, ovat erittäin urheita! Minusta me, joilla on paljon helpompaa, voimme oppia heidän esimerkistään. Bill ja Rose, pysykää edelleen vahvoina! Olette esimerkki meille!

I. S., Saksa

Seurusteleminen teini-ikäisenä. Olen 15-vuotias ja pidin kirjoituksesta ”Nuoret kysyvät: entä jos olen vanhempieni mielestä liian nuori seurustelemaan?” (22.1.2001). Nuoret koulussa kyselevät, olenko homoseksuaali, kun en seurustele. Olen tavallisesti vastannut heille, että vanhempani eivät anna minun seurustella, mutta olen aina halunnut antaa heille paremman vastauksen. Nyt kun olen lukenut tämän kirjoituksen, tiedän, miten vastata heidän kysymyksiinsä. Paljon kiitoksia siitä, että ajattelette meitä teini-ikäisiä.

C. G., Yhdysvallat