Onko vesi loppumassa maailmasta?

”Ihmissuvun elossasäilymisen, hyvinvoinnin sekä sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen perusedellytys on mahdollisuus saada makeaa vettä riittävästi turvallisesta ja puhtaasta lähteestä. Silti me käyttäydymme ikään kuin makea vesi olisi loputtoman runsas luonnonvara. Se ei ole.” (KOFI ANNAN, YHDISTYNEIDEN KANSAKUNTIEN PÄÄSIHTEERI)

VIIMEKSI kuluneiden tuhannen vuoden aikana on espanjalaisessa Valencian kaupungissa kokoontunut joka torstai puoleltapäivin ainutlaatuinen tuomioistuin. Sen tehtävänä on ratkoa veteen liittyviä kiistoja.

Hedelmällisen Valencian tasangon maanviljelijät ovat riippuvaisia kastelusta, ja kastelu vaatii paljon vettä, jota on aina ollut niukalti tässä osassa Espanjaa. Maanviljelijät voivat vedota vesituomioistuimeen aina kun heistä tuntuu, että he eivät saa heille kuuluvaa osaa vedestä. Vedestä kiistely ei ole uutta, mutta harvoin tällaisia kiistoja ratkaistaan niin oikeudenmukaisesti kuin Valenciassa.

Lähes neljätuhatta vuotta sitten joidenkin paimenten keskuudessa puhkesi kiivas kiista pääsystä kaivolle, joka sijaitsee lähellä Beersebaa Israelissa (1. Mooseksen kirja 21:25). Sittemmin vesiongelma on pahentunut Lähi-idässä. Ainakin kaksi tuon alueen huomattavaa johtajaa on sanonut, että vesi on sellainen syy, jonka vuoksi he voisivat julistaa sodan jollekin naapurivaltiolle.

Maailman puolikuivien alueiden maissa vesi on aina herättänyt voimakkaita tunteita. Syy on yksinkertainen: vesi on välttämätöntä elämälle. Kuten Kofi Annan sanoi, ”makea vesi on hyvin kallisarvoista: emme voi elää ilman sitä. Se on korvaamatonta: sille ei ole vastiketta. Se on myös haavoittuva luonnonvara: ihmisen toiminta vaikuttaa voimakkaasti käytettävissä olevan makean veden määrään ja laatuun.”

Nykyään enemmän kuin koskaan aiemmin vaara uhkaa sekä planeettamme makean veden määrää että sen laatua. Meidän ei  pitäisi antaa joidenkin maailman onnekkaiden osien runsailta näyttävien vesivarojen pettää itseämme.

Hupenevat vesivarat

”Yksi ihmisluonnon ristiriitaisimpia piirteitä on se, että me arvostamme jotakin vasta sitten, kun siitä on puute”, huomauttaa YK:n alipääsihteeri Elizabeth Dowdeswell. ”Me arvostamme vettä vasta sitten, kun kaivo kuivuu. Nyt kaivot ovat kuivumassa, eivätkä vain kuivuuden vaivaamilla alueilla vaan myös niillä alueilla, joita ei yleensä ole yhdistetty vesipulaan.”

Ne joilla on päivittäin pulaa vedestä, ovat liiankin hyvin selvillä tästä ongelmasta. Asokanin, Madrasissa Intiassa elävän toimistotyöntekijän, on herättävä joka aamu kaksi tuntia ennen auringonnousua. Hän ottaa mukaansa viisi ämpäriä ja menee vesipostin luo, jolle on viiden minuutin kävelymatka. Koska sieltä saa vettä vain aamulla kello 4–6, hänen on ehdittävä jonoon ajoissa. Veden, jonka hän vie kotiin ämpäreissä, on riitettävä koko päiväksi. Monet hänen maanmiehistään ja miljardi muuta ihmistä eivät ole näin onnellisessa asemassa. Heidän kotinsa lähellä ei ole vesipostia, jokea eikä kaivoa.

Yksi heistä on Abdullah, Sahelin alueella Afrikassa elävä poika. Hänen pienestä kylästään ilmoittavassa liikennemerkissä kylää kuvaillaan keitaaksi. Vesi on kuitenkin hävinnyt sieltä aikoja sitten, eikä näköpiirissä juuri ole puun puuta. Abdullahin tehtävänä on hakea perheelleen vettä kilometrin päässä olevasta kaivosta.

 Joissakin osissa maailmaa makeaa, puhdasta vettä on jo nyt saatavissa vähemmän kuin sitä tarvittaisiin. Syy on yksinkertainen: suuri osa ihmisistä elää kuivilla tai puolikuivilla alueilla, joilla vettä on jo pitkään ollut niukalti (ks. sivun 3 karttaa). Tukholman ympäristökeskuksen mukaan kolmannes maailman väestöstä elää alueilla, jotka kärsivät lievästä tai vaikeasta vesipulasta. Ja veden tarve on kasvanut yli kaksi kertaa nopeammin kuin väestö.

Toisaalta vesivarat pysyvät pohjimmiltaan muuttumattomina. Syvemmät kaivot ja uudet tekoaltaat voivat tuoda tilapäistä helpotusta, mutta maapallolle satavan veden ja maan alla olevan veden määrä pysyy perimmältään samana. Siksi meteorologit arvioivat, että 25 vuoden kuluttua vettä on jokaista maapallolla elävää ihmistä kohti puolet vähemmän kuin nykyään.

Vaikutus terveyteen ja ravintoon

Miten vesipula vaikuttaa ihmisiin? Ensinnäkin se vahingoittaa heidän terveyttään. Kyse ei ole siitä, että he kuolisivat janoon, vaan he sairastuvat, koska se vesi, joka on käytettävissä ruoanlaittoon ja juomiseen, on huonolaatuista. Elizabeth Dowdeswell sanoo, että ”kehitysmaissa noin 80 prosenttia kaikista sairauksista ja joka kolmas kuolemantapaus johtuu likaantuneesta vedestä”. Kehitysmaiden puolikuivilla alueilla vesivarat likaantuvat jatkuvasti ihmisten ja eläinten ulosteista, torjunta-aineista, lannoitteista tai teollisuuskemikaaleista. Köyhällä perheellä ei ehkä ole muuta vaihtoehtoa kuin käyttää tällaista likaista vettä.

Aivan niin kuin elimistömme tarvitsee vettä kuona-aineiden poistamiseen, sitä tarvitaan runsaasti asumajätteidenkin poistamiseen, mutta  suurella osalla ihmiskunnasta ei ole tällaisia vesimääriä käytettävissään. Vuosina 1990–97 niiden ihmisten määrä, jotka elivät ilman kunnollista jätevesihuoltoa ja käymälää, kasvoi 2,6 miljardista 2,9 miljardiin. Tämä on lähes puolet maapallon asukasmäärästä. Kyse on sananmukaisesti elämästä ja kuolemasta. Carol Bellamy ja Nitin Desai Yhdistyneistä kansakunnista varoittivat yhteislausunnossaan: ”Kun lapsilla on puutetta vedestä, joka voidaan käyttää juomiseen sekä jätteiden huuhteluun ja hygienian ylläpitoon, heidän hyvinvointinsa ja kehityksensä on uhattuna melkeinpä joka puolelta.”

Ruoantuotanto riippuu vedestä. Monet viljelykset saavat vettä tietenkin sateesta, mutta viime aikoina keinokastelusta on tullut tärkeä tekijä maailman paisuvan väestömäärän ruokkimisessa. Nykyään 36 prosenttia maailman sadoista riippuu kastelusta. Maailman kastelualueiden kokonaispinta-ala oli kuitenkin suurimmillaan noin 20 vuotta sitten, minkä jälkeen se on vähitellen pienentynyt.

Meidän voi olla vaikea uskoa, että maailman vesivarat ovat käymässä riittämättömiksi, jos kaikista kotimme hanoista juoksee runsaasti vettä ja jos meillä on hygieeninen WC-allas, joka huuhtelee jätteet mukavasti pois. Meidän pitäisi kuitenkin muistaa, että vain 20 prosentilla ihmisistä on nämä ylellisyydet. Afrikassa monilta naisilta menee kuusikin tuntia veden hakuun, ja usein vesi on likaista. Nämä naiset ovat paljon paremmin selvillä kovasta todellisuudesta: puhtaasta vedestä on pulaa, ja tilanne pahenee koko ajan.

Voiko tekniikka ratkaista tämän ongelman? Voidaanko vesivaroja käyttää hyödyksi taloudellisemmin? Mihin vesi on hävinnyt? Seuraavissa kirjoituksissa etsitään vastauksia näihin kysymyksiin.

[Tekstiruutu/Kaavio s. 4]

MISSÄ KAIKKI MAKEA VESI ON?

Noin 97 prosenttia maapallon vedestä on merissä, ja se on liian suolaista juotavaksi tai käytettäväksi maanviljelyssä tai teollisuudessa.

Vain noin 3 prosenttia maapallon vedestä on makeaa vettä. Suurin osa siitä ei ole kuitenkaan helposti saatavissa, kuten oheisesta kuvasta käy ilmi.

[Kaavio]

(Ks. painettu julkaisu)

Pysyvä jää ja lumi 68,7 %

Pohjavesi 30,1 %

Ikirouta, maanalainen jää 0,9 %

Järvet, joet ja suot 0,3 %

[Tekstiruutu s. 5]

VESIKRIISI

▪ SAASTUMINEN Puolassa vain 5 prosenttia jokivedestä kelpaa juotavaksi ja 75 prosenttia siitä on niin saastunutta, ettei sitä voida käyttää edes teollisuudessa.

▪ KAUPUNKIEN VESIVARAT Pohjaveden pinta laskee jatkuvasti Méxicossa, maailman toiseksi suurimmassa metropolissa, joka saa 80 prosenttia vedestään pohjavedestä. Pumppaus ylittää luonnolliset täydennykset yli 50 prosentilla. Kiinan pääkaupungissa Pekingissä on sama ongelma. Sen alla oleva akviferi eli pohjavesikerrostuma on laskenut metrin verran vuodessa, ja kolmannes kaivoista on kuivunut.

▪ KASTELU Yhdysvalloissa suunnaton Ogallalan akviferi on tyhjentynyt siinä määrin, että Pohjois-Texasin kastelualueet ovat kutistuneet veden puutteen vuoksi kolmanneksella. Sekä Kiinassa että Intiassa, toiseksi ja kolmanneksi suurimmissa ruoantuottajamaissa, on vastaavanlainen kriisi. Etelä-Intiassa sijaitsevassa Tamil Nadun osavaltiossa pohjaveden pinta on laskenut kastelun vuoksi kymmenessä vuodessa 23 metriä.

▪ KATOAVAT JOET Kuivan kauden aikana mahtava Ganges ei ulotu mereen asti, koska sen vedet ohjataan muualle ennen sitä. Sama pitää paikkansa Pohjois-Amerikan Coloradojoesta.

[Kartta s. 3]

(Ks. painettu julkaisu)

NÄISSÄ OSISSA MAAILMAA VETTÄ ON NIUKALTI

Alueita joilla vedestä on puutetta