Safarilla Ghanassa

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA GHANASTA

PIMEYDEN ja usvan väistyessä aamuauringon valon tieltä ajamme hitaasti runsaan 80 kilometrin matkan päällystämätöntä tietä Molen kansallispuistoon, joka sijaitsee Ghanan pohjoisella hallintoalueella. Ympärillämme kasvaa pääasiassa ruohoa, pensaita ja lyhyitä puita. Silloin tällöin ohitamme pikkukylän, jossa on olkikattoisia savimajoja.

Millaisen vastakohdan kohtaammekaan, kun saavumme Damongoon, vilkkaaseen maaseutukaupunkiin, jossa on kauppoja, päällystetyt tiet ja vilkas liikenne! Lapset menevät kouluun beigen ja ruskean värisissä koulupuvuissa. Värikkäästi pukeutuneet naiset kantavat päänsä päällä kaikenlaisia taakkoja: polttopuita, ruokaa ja täysinäisiä vesiastioita. Autot ja traktorit töräyttelevät torviaan, ja ohitse menee pyöräilijöitä. Matkaa on jäljellä vielä 20 kilometriä.

Molen kansallispuistossa

Lopulta olemme puistossa. Matkaoppaamme Zechariah’n mukaan Molen rauhoitusalue perustettiin vuonna 1971 ja sen pinta-ala on 4840 neliökilometriä. Puistossa tiedetään elävän 93 nisäkäs-, 9 sammakkoeläin- ja 33 matelijalajia. Näitä ovat muun muassa leijonat, leopardit, täplähyeenat, sivettikissat, norsut, bongot, punapuhvelit, pahkasiat, vesiantiloopit, sukeltaja-antiloopit, genetit, lehmäantiloopit, mungot, paviaanit, monenlaiset apinat, isohevosantiloopit, piikkisiat, krokotiilit ja käärmeet, pythonit mukaan luettuina. Lisäksi täällä on tavattu yli 300 lintulajia.

Kävelemme hetken matkaa polvenkorkuisessa ruohikossa läpsien samalla nälkäisiä mäkäröitä. Saavumme pian lähelle antilooppilaumaa. Ensin antilooppeja on vaikea nähdä, koska ne sulautuvat väreiltään ympäristöönsä. Samalla kun me katselemme niitä, ne katselevat meitä aivan  yhtä kiinteästi, niin että on vaikea sanoa, kummat ovat katselijoita ja kummat kohteita. Ottaessamme valokuvia meidät pelästyttää kovaääninen tuhahdus, joka kuuluu oikealta puoleltamme. Suuri vesiantilooppiuros protestoi yksityisyytensä häirintää ja juoksee edessä olevaan pusikkoon.

Sitten huomaamme suuren puun alla neljä valtavaa norsua. Ne vetävät alas oksia kärsällään ja pureskelevat pehmeitä lehtiä. Menemme lähemmäksi, ja kun olemme kymmenen metrin päässä niistä, Zechariah kehottaa meitä ottamaan kuvia. Hän lyö kiväärin perää kädellään, mistä syntyy metallinen ääni, joka karkottaa norsut pois puun alta ja antaa meille mahdollisuuden ottaa vielä parempia kuvia. Jonkin matkan päästä norsut löytävät mutalammikon ja ryhtyvät kylpemään. Zechariah selittää, että norsujen väri muuttuu luonnollisesta mustasta punaiseksi tai ruskeaksi sen mukaan, minkä väristä kylpypaikan muta on.

Kävelemme hieman pitemmälle, mistä saamme kokonaiskuvan puiston maisemasta. Sen kasvillisuuteen kuuluu kauniita akasia- ja voipuita. Tulomatkalla kuljemme samaa polkua  kuin norsut. Ne ovat yhä useiden metrien päässä, mutta lauman suurin norsu kohottaa korvalehtiään, ottaa taisteluasennon ja ryntää meitä kohti. Aikooko se hyökätä meidän kimppuumme?

Zechariah rauhoittelee meitä mutta ottaa samalla kiväärin olaltaan ja johdattaa meidät pois norsujen valitsemalta polulta. Jatkamme kävelemistä, oppaalla kivääri – ja meillä kamerat – käyttövalmiina. Pian olemme jo poissa norsujen näköpiiristä.

Zechariah selittää, että puiston norsut ovat tottuneet ihmisiin ja että jotkin niistä tulevat jopa lähelle. Kun samoja norsuja nähdään usein, oppaat alkavat kutsua niitä nimillä. Yhdelle he ovat antaneet nimeksi Kyhmy sen ihossa olevan ison kyhmyn vuoksi. Eräs toinen norsu on saanut nimekseen Taistelija, koska sillä on ollut tapana pelotella vierailijoita.

Seuraavaksi kohtaamme paviaaneja. Katselemme, kun ne keinuvat puissa tai juoksevat maassa. Oppaamme kiinnittää huomiomme paviaaniemoon, joka kantaa kahta pienokaista, toista selässään ja toista rinnallaan. Ne ovat kuulemma kaksoset.

Olemme tänään tosiaan nähneet melkoisesti villieläimiä. Kuivana kautena, huhti- ja kesäkuun välisenä aikana, tarvitsee niitä nähdäkseen vain odotella juomapaikoilla, koska eläimet tulevat sinne suurina laumoina juomaan, kertoo Zechariah. Hän selittää edelleen, että jos puistoon ajaa maastoautolla, voi nähdä monia muita eläimiä, muun muassa kafferipuhveleita ja leijonia.

Nyt on lounasaika. Kun syömme, iso paviaani istahtaa meidän automme viereen pysäköidyn avopakettiauton lavalle ja tuijottaa arkailematta ateriaani. Toisia paviaaneja kävelee ohi, samoin kuin antilooppeja ja yksi pahkasika, ja lopulta lähikukkulalle ilmestyy neljä norsua. Olemme tainneet keksiä helpon tavan saada nämä eläimet poseeraamaan kameran edessä.

Torilla

Molen kansallispuistossa viettämämme aika on aivan liian lyhyt, mutta nyt ajamme kahden tunnin matkan päällystämätöntä tietä Sawlan maaseutukaupunkiin, jota asuttavat maanviljelijäheimoon, lobiin, kuuluvat ihmiset. Heimon naisilla on  merkillinen tapa venyttää keinotekoisesti huuliaan. Vaikka traditio on nykyään pikku hiljaa häviämässä nuorten tyttöjen saadessa vaikutteita nykyajan kulttuurista, niin monet naiset ovat yhä ylpeitä huultensa koosta. Itse asiassa on loukkaus sanoa lobinaiselle, että hänellä on yhtä lyhyet huulet kuin miehellä.

Tulemme erääseen kylään ja menemme torille. Myyntikojut on tehty puiden oksista ja niissä on olkikatto. Mustien afrikkalaisten keskuudessa seisoo valkoinen mies. Lähestymme häntä ja saamme kuulla, että hän on äskettäin tullut tänne kääntämään Raamattua lobin kielelle. Hän asuu naapurikylässä lobien keskuudessa oppiakseen puhumaan heidän kieltään sujuvasti. Tämä tuo mieleeni Robert Moffatin, joka 1800-luvulla lähti lähetystyöhön Afrikan eteläosaan tswanankielisen väestön keskuuteen ja käänsi Raamatun heidän kielelleen.

Myyntikojussa tuolilla istuu huulensa venyttänyt lobinainen. Kaksi peukalonkynnen kokoista vaaleata puunpalaa on työnnetty kummassakin huulessa olevaan reikään. Haluaisin ottaa hänestä kuvan, mutta heti kun nostan kamerani, hän kääntyy poispäin. Toverini selittää, että vanhat lobit uskovat heidän sielulleen tapahtuvan jotakin pahaa, kun joku ottaa heistä kuvan.

Palatessamme takaisin Sawlaan, jossa yövymme, mietiskelen sitä viisautta ja moninaisuutta, jota olemme nähneet Jumalan luomakunnassa. Hän on suunnitellut sekä eläimet että ihmiset mestarillisesti. On juuri niin kuin psalmista huudahti: ”Miten monet ovatkaan tekosi, oi Jehova! Kaikki ne olet viisaasti tehnyt. Maa on täynnä tuotteitasi.” (Psalmit 104:24.)

[Kartta s. 14, 15]

(Ks. painettu julkaisu)

GHANA

[Kuva s. 14]

Pahkasika

[Kuva s. 14]

Täplähyeena

[Kuva s. 15]

Norsu

[Kuva s. 15]

Virtahepoja

[Kuva s. 15]

Antilooppilauma

[Kuva s. 16]

Paviaaniemo kantaa kahta poikastaan

[Kuva s. 17]

Lehmäantilooppi

[Kuva s. 17]

Tori