Millainen on asevalvonnan tulevaisuus?
Millainen on asevalvonnan tulevaisuus?
VIIME vuosina hallitukset ovat eri puolilla maailmaa pohtineet, miten laitonta käsiasekauppaa vastaan voitaisiin taistella. Aihetta on käsitelty Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa. On laadittu raportteja, tehty ehdotuksia ja hyväksytty päätöksiä. Arvostelijat kuitenkin huomauttavat, että huomion keskittäminen yksinomaan mustan pörssin kauppaan merkitsee sitä, että suurimmat asekauppiaat – itse valtiot – jäävät vaille valvontaa.
Laillisen ja laittoman asekaupan välinen raja on todellisuudessa hämärä. Monia laittomia aseita on jossain vaiheessa myyty laillisesti. Aseita, jotka on alun perin myyty armeijoille tai poliisilaitoksille, varastetaan jatkuvasti ja myydään laittomilla markkinoilla. Ei ole myöskään epätavallista, että aseet myydään edelleen toiselle asiakkaalle alkuperäisen myyjän tietämättä tai antamatta siihen lupaa. Eräässä Arms Control Today -lehden kirjoituksessa sanotaan: ”Varsinkin kansallisten hallitusten on tehtävä enemmän kuin tuettava ankaria toimia kevyiden aseiden laitonta kauppaa vastaan. Niiden on tutkittava
omaa osuuttaan nykyisessä laittomassa asekaupassa.” Vaikka monet toivovat, että käsiasekauppaa vastaan ryhdytään lopulta ankariin toimiin, eräs toimittaja sanoi: ”Koska yksistään neuvoston [Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston] viiden pysyvän jäsenen vastuulla on 80 % maailman asekaupasta, meidän ehkä pitäisi panna jäitä hattuun.”Käsiasevirtojen valvomista vaikeuttaa entisestään se, että näitä aseita on suhteellisen helppo valmistaa. Monimutkaisten taisteluvälineiden, kuten tankkien, lentokoneiden ja sotalaivojen, valmistus on rajoittunut muutamiin maihin, kun taas kevyitä
aseita tuottaa yli 300 valmistajaa noin 50 maassa. Suuri ja kasvava tuliaseiden valmistajajoukko ei ainoastaan laajenna kansojen arsenaaleja vaan lisää mahdollisuuksia toimittaa aseita myös puolisotilaallisille järjestöille, kapinallisille joukoille ja rikollisjärjestöille.Kuumia kiistakysymyksiä
Olemme tähän mennessä kiinnittäneet suuren osan huomiostamme käsiaseiden käyttöön sodan repimillä alueilla. Asevalvonnasta käydään kuitenkin kiivasta keskustelua suhteellisen vakaissakin maissa, joissa ei sodita. Tiukkojen aselakien kannattajat sanovat, että murhien määrä kasvaa aseiden lisääntyessä. He väittävät, että Yhdysvalloissa, missä valvonta on löyhää ja aseita on paljon, murhien määrä asukaslukuun nähden on suuri, kun taas Englannissa, missä aseiden hallussapitoa valvotaan tiukasti, murhien määrä on pieni. Tiukkojen aselakien vastustajat vastaavat nopeasti, että Sveitsissä useimpien ihmisten on helppo saada tuliaseita, mutta silti murhien suhteellinen määrä on siellä pieni.
Asiaa mutkistaa entisestään se, että tutkimusten mukaan Yhdysvalloissa on ilman tuliasetta tehtyjen murhien suhteellinen määrä suurempi kuin monissa Euroopan maissa murhien kokonaismäärä. Toisaalta on maita, joissa ilman tuliasetta tehtyjen murhien suhteellinen määrä on suurempi kuin Yhdysvaltojen murhien kokonaismäärä.
Tilastoja on tapana käyttää – usein harhaanjohtavasti – tukemaan jotain tiettyä näkökantaa. Ja kun on kyse asevalvonnasta, jokaiselle väitteelle näyttää löytyvän uskottavan tuntuinen vastaväite. Kysymykset ovat monimutkaisia. Yleensä asiantuntijat ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että murhien määrään ja luonteeseen vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin aseen hallussapito.
Vaikutusvaltainen Yhdysvaltain kivääriyhdistys on sanonut toistuvasti: ”Ihmisiä eivät tapa tuliaseet vaan ihmiset.” Tämän näkemyksen mukaan tuliase ei itsessään tapa, vaikka se onkin suunniteltu tappamiseen. Ihmisen on vedettävä liipaisinta, joko tahallaan tai vahingossa. Ihmisten on tietysti helpompi tappaa toisiaan tuliaseiden avulla, voisivat jotkut sanoa.
Miekat taotaan auranvantaiksi
Raamatun mukaan ihmisiä ei saada lopettamaan toistensa tappamista vain siten, että tuliaseet otetaan pois niiden käsistä, jotka ovat aikeissa tehdä murhan. Rikollisuus on yhteiskunnallinen ongelma, ei vain välineongelma. Todellinen ratkaisu edellyttää ihmisten asenteiden ja mielenlaadun muuttumista. Profeetta Jesaja kirjoitti henkeytettynä: ”[Jumala] on tuomitseva kansakuntien keskuudessa ja oikaiseva monien kansojen asiat. Ja heidän on taottava miekkansa auranvantaiksi ja keihäänsä vesureiksi. Kansakunta ei nosta miekkaa kansakuntaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotaa.” (Jesaja 2:4.)
Tämä ei ole niin epätodennäköistä kuin voisi luulla. Jesajan ennustus täyttyy parhaillaan tosi kristittyjen keskuudessa maailmanlaajuisesti. Se että he muuttavat kuvaannollisessa mielessä aseet rauhanajan työkaluiksi, kuvastaa heidän syvää sisäistä haluaan miellyttää Jumalaa ja elää rauhassa toisten kanssa. Aikanaan Jumalan valtakunnan alaisuudessa maapallon jokainen ihminen elää täydellisessä rauhassa ja turvallisuudessa. (Miika 4:3, 4.) Ihmiset eivät enää tapa toisiaan. Aseet kuuluvat menneisyyteen.
[Kuvat s. 10]
’He takovat miekkansa auranvantaiksi’