Raamatun näkökanta

Mietiskely joka on hyödyllistä

”TULKOOT SUUNI SANAT JA SYDÄMENI MIETTEET EDESSÄSI MIELUISIKSI, OI JEHOVA, KALLIONI JA LUNASTAJANI.” (PSALMIT 19:14)

MITÄ ”mietiskely” merkitsee sinulle? Jos seuraat joidenkin idän uskontojen opetuksia, uskot mietiskelyn olevan kenties jotain, mikä kirkastaa ajatukset, tai jonkinlaista erityistä valaistumista. Buddhalaisuudessa harjoitettava mietiskely kannustaa tyhjentämään mielen kaikista ajatuksista. Joistakin toisista mietiskelyn muodoista sanotaan, että ne kannustavat täyttämään mielen ”universaaleilla viisauden totuuksilla”.

Raamatun näkemys mietiskelystä poikkeaa näistä. Millä tavoin? Ajattelehan Raamatun esimerkkiä miehestä nimeltä Iisak, jolla oli 40 vuoden iässä paljon mietiskeltävää. Ensimmäisen Mooseksen kirjan 24:63:ssa kerrotaan: ”Iisak oli illan suussa kävelemässä ulkona kedolla mietiskelläkseen.” Ei ole mitään syytä olettaa, että Iisak olisi tyhjentänyt mielensä ajatuksista tai että hän olisi mietiskellyt pelkästään jotain epämääräistä universaalia viisauden totuutta. Iisakilla oli ilmeisesti pohdittavanaan joitakin nimenomaisia asioita, kuten hänen oma tulevaisuutensa, hänen äitinsä kuolema tai se, kenestä tulisi hänen vaimonsa. Hän vietti tuona iltana jonkin verran aikaa yksikseen mietiskellen ilmeisesti tällaisia tärkeitä asioita. Raamatussa mietiskely merkitsee enemmän kuin pelkästään haaveisiin vaipumista.

Mietiskely on jotain enemmän

Ajattele psalmista Daavidin esimerkkiä. Hän kohtasi joukon voittamattomalta näyttäviä ongelmia, ja hän tiesi sangen hyvin, että epätäydellisenä miehenä hän tarvitsi Jumalan apua, jotta voisi toimia oikein. Mikä vahvisti Daavidia  kestämään vaikeat olosuhteet? Psalmissa 19:14 ovat hänen sanansa: ”Tulkoot suuni sanat ja sydämeni mietteet edessäsi mieluisiksi, oi Jehova, Kallioni ja Lunastajani.” Hepreankielinen sana, joka on tässä käännetty sanalla ”mietteet”, tulee juurisanasta, jonka kirjaimellinen merkitys on ’puhua itsekseen’. Daavid siis ikään kuin puhui itsekseen Jehovasta, hänen toiminnastaan, teoistaan, laeistaan ja vanhurskaudestaan (Psalmit 143:5).

Myös varhaiskristityt katsoivat, että ajan varaaminen hengellisten asioiden mietiskelyyn kuuluu tosi palvontaan. Apostoli Paavali kehotti: ”Mikä on totta, mikä ansaitsee vakavaa huomiota, mikä on vanhurskasta, mikä on siveellisesti puhdasta, mikä on rakastettavaa, mistä puhutaan hyvää, jos on jotakin hyvettä ja jos on jotakin ylistettävää, sitä kaikkea ajatelkaa jatkuvasti.” (Filippiläisille 4:8.) Jotta voisimme ajatella rakentavia ajatuksia, jollaisia Paavali tässä mainitsi, meidän on tietenkin jossain vaiheessa istutettava niitä mieleemme. Miten?

Psalmista antaa vastauksen psalmissa 1:1, 2: ”Onnellinen on se mies, joka ei ole vaeltanut jumalattomien neuvon mukaan – – vaan iloitsee Jehovan laista ja lukee hänen lakiaan hiljaisella äänellä päivin ja öin.” Psalmista luki siis Jumalan lakia säännöllisesti. Sitten hän saattoi mietiskellä sitä, mitä oli oppinut Luojasta.

Mietiskely nykyään

Raamatun lukeminen on arvokasta, mutta lukemisen jälkeen meidän on mietiskeltävä, ajateltava syvällisesti eli ikään kuin puhuttava itseksemme siitä, mitä olemme lukeneet. Aivan samoin kuin ruoansulatus on tarpeen, jotta saisimme täyden hyödyn syömästämme ravinnosta, mietiskelykin on välttämätöntä, jotta voisimme omaksua sen, mitä luemme Raamatusta. Oikeanlainen mietiskely tekee muutakin kuin vain poistaa kielteiset ajatukset. Silloin myös pohdiskelemme raamatullisia ratkaisuja ongelmiimme. Tällainen mietiskely voi auttaa meitä selviytymään jokapäiväisen elämän huolista (Matteus 6:25–32).

Psalmista Daavid ymmärsi, mikä osa mietiskelyllä on Jumalan miellyttämisessä. Hän sanoi: ”Vanhurskaan suu lausuu hiljaisella äänellä viisautta.” (Psalmit 37:30.) Mietiskely on siis uskollisen palvojan tunnusmerkki. On todellinen siunaus olla Jumalan silmissä vanhurskas, ja se hyödyttää myös hengellisesti. Raamattu sanoo esimerkiksi, että ”vanhurskaiden polku on kuin se kirkas valo, joka kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka” (Sananlaskut 4:18). Niinpä tottelevainen kristitty, jonka ”suu lausuu hiljaisella äänellä viisautta”, voi odottaa kasvavansa Raamatun ymmärtämisessä.

Lisäksi Raamatussa kehotetaan kristittyjä mietiskelemään raamatullisia vastuitaan. Apostoli Paavali neuvoi Timoteusta: ”Mieti näitä asioita, ole uppoutunut niihin, jotta edistymisesi olisi ilmeinen kaikille. Kiinnitä alituista huomiota itseesi ja opetukseesi. Pysy näissä asioissa, sillä näin tekemällä tulet pelastamaan sekä itsesi että ne, jotka sinua kuuntelevat.” (1. Timoteukselle 4:15, 16.) Tosiaankin sillä, mitä sanomme ja teemme, voi olla syvä vaikutus toisiin.

Meillä on selvästikin monia syitä käyttää aikaa tärkeiden asioiden syvälliseen, keskittyneeseen ajattelemiseen. On tärkeää tarkastella menneitä kokemuksiamme, pohdiskella ajankohtaisia asioita ja miettiä tulevaisuutta. Mietiskelystä on kuitenkin eniten hyötyä silloin, jos ajatuksemme keskittyvät Luojamme, Jehova Jumalan, viisauteen.

[Kuva s. 20]

Rodinin ”Ajattelija”