Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Houkutteleva santeria

Houkutteleva santeria

Houkutteleva santeria

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN MEKSIKON-KIRJEENVAIHTAJALTA

SANTERIA on vuosikausia ollut huomattava uskonto Kuubassa, mutta vähitellen se on levinnyt muihinkin maihin. Esimerkiksi eräällä Méxicon keskustan suurella torilla on kauppiaita, jotka ovat erikoistuneet sen harjoittamisessa käytettäviin välineisiin, kuten risteihin, kynttilöihin, amuletteihin ja taikakaluihin. Vastaavia myymälöitä on muissakin Amerikan mantereen suurissa kaupungeissa. Ne ovat selvästi esillä New Yorkin kaupungin puhelinluettelossa (nimellä ”botanica”) – sen keltaisilla sivuilla niiden luettelo on paljon pitempi kuin muiden uskonnollisten kauppojen.

Monia ihmisiä kiehtoo santerian mystiikka ja eksotiikka. Sen aineksia on sekoittunut osaan suosittua latinalaisamerikkalaista musiikkia ja kirjallisuutta. Tämä uskonto on maallistumassa ja muuttumassa yhä enemmän kulttuuriksi, ja sitä on viety afrokaribialaisiin musiikki- ja kulttuuritapahtumiin.

Juuret muinaisessa Afrikassa

Santerian peruspiirteet ja perinteet juontavat juurensa ikivanhasta afrikkalaisesta uskonnosta, jota jorubat harjoittivat Nigeriassa. Kun heitä otettiin orjiksi Karibianmeren saarille 1770–1840-luvuilla, he toivat uskontonsa mukanaan Uuteen maailmaan. Täällä nuo orjuutetut afrikkalaiset pakotettiin omaksumaan katolisuus, mutta he eivät halunneet luopua kokonaan omista perinteistään. Syntyi uusi palvontamuoto, jossa oli aineksia molemmista uskonnoista. Tällaista uskontojen sekoittumista sanotaan synkretismiksi.

Yrittäessään palvoa ikivanhojen uskomustensa mukaisesti orjat yhdistivät katolisiin pyhimyksiin toisenkin persoonan, niin että kukin niistä vastasi myös jotakin afrikkalaista jumaluutta sille ominaisine piirteineen ja kykyineen. Näin afrikkalaiset jumalat ja jumalattaret, joita sanottiin orishoiksi, saivat katolisten pyhimysten nimet ja hahmot, mutta rituaalit, tavat ja uskonkäsitykset pysyivät samanlaisina kuin Afrikassa. Muuan kuubalainen santeriapappi selittää: ”Synkretismin ansiosta voimme palvoa alttarilla olevaa katolista jumalaa, mutta sen takana näemme afrikkalaisen jumalan.”

Eräät muutkin uskonnot, kuten voodoo ja macumba, ovat omaksuneet aineksia roomalaiskatolisesta liturgiasta ja sakramenteista sekä ottaneet käyttöön roomalaiskatolisuuden pyhiä välineitä, ja nämä ovat sitten sekoittuneet afrikkalaisiin spiritistisiin tapoihin. Koska Latinalaisen Amerikan katolinen kirkko aluksi kielsi afrikkalaiset uskonnot, santeriaa piti harjoittaa pitkään salassa. Aikanaan kirkko salli orjille tällaisen synkretismin.

Santerian ominaispiirteitä

Millainen tämä uskonto on? Santerot, kuten tämän uskonnon harjoittajia nykyään kutsutaan, palvovat yhtä korkeinta olentoa sekä useita jumaluuksia, orishoita, jotka muodostavat jorubien palvomien jumalten kokonaisuuden. Papit tulkitsevat jumalten tahdon ennustelun välityksellä. Jumalten väitetään joskus ottavan palvojat valtaansa tuodakseen näiden välityksellä julki päätöksensä. Niihin voidaan vedota rukousten, musiikin, oikeanlaisen käytöksen ja uhrien kautta. Alttareilla on palvonnassa tärkeä merkitys, ja jäsenet rakentavat sellaisen kotiinsa ja asettavat sille kukkia, rommia, kakkua ja savukkeita pitääkseen jumalat onnellisina ja avuliaina.

Lizette Alvarez selitti santerian ajattelutapaa New York Times -lehdessä seuraavasti: ”Tämä uskonto korostaa nykyhetkeä eikä niinkään kuolemanjälkeistä elämää ja keskittää huomion luonnonvoimiin. Jokainen jumaluus edustaa jotakin luonnonilmiötä, kuten ukkosta, sekä jotakin inhimillistä ominaisuutta, kuten voimaa.” Papit auttavat ihmisiä ratkomaan arkielämän ongelmia ottamalla yhteyttä jumaliin. He eivät ole katolisia pappeja, eikä tavanomaisia rituaaleja suoriteta temppeleissä vaan kodeissa.

Varsinkin henkistä ja taloudellista tukea kaipaavat ihmiset tuntevat viehtymystä santeriaan, sillä se tarjoaa heille yhteenkuuluvuudentunteen, eräänlaisen suurperheen. Suurinta kiinnostusta osoittavat vähäosaiset ja maahanmuuttajat. Jäsenet kuuluvat erityiseen yhteisöön, jonka kummivanhempana, neuvonantajana ja pappina toimii mies- tai naispuolinen santero. Uudet otetaan jäseniksi pappien toimittamin menoin, joihin kuuluu musiikkia, tanssia ja eläinuhreja. Eläimiä – kanoja, vuohia, kyyhkysiä ja kilpikonnia – uhrataan myös syntymän kunniaksi samoin kuin häissä ja hautajaisissa.

Santerian musiikki

Musiikilla on tärkeä osa santeriassa, ja se on palvonnassa aina mukana. Sitä soitetaan bembé-seremonioiden aikana, jolloin jumaluuksia kutsutaan lyömällä rumpuja. Jokaista jumalaa varten on oma rytmikuvionsa. Katkeamaton rummutus kuuluu selvästi vielä korttelienkin päässä.

Rummut, ksylofonit eli marimbat ja muut lyömäsoittimet ovat satojen vuosien ajan olleet rituaalisia soittimia Länsi-Afrikassa. Tämä oli niiden ensisijainen käyttötarkoitus, kun orjat toivat ne mukanaan Amerikkaan. Brasiliassa pyhien rumpujen kalvot tehdään rituaalimenoissa uhrattujen eläinten nahoista, ja uudet soittimet on tapana kastaa, mielellään katolisen kirkon ”pyhällä” vedellä. Jotkin rummut taas edustavat jotakin jumaluutta; näin on esimerkiksi Haitin afrokaribialaisessa kulttuurissa.

Ei ole mitenkään harvinaista, että myytävänä on täysin avoimesti santerian pyhää musiikkia sisältäviä CD-levyjä. Pääinstrumenttina ovat rummut, ja jotkin kappaleet on nimetty santerian jumaluuksien tai uskonnollisten tapojen mukaan. Ajan mittaan nuo rytmit ovat levinneet muuhunkin latinalaiseen musiikkiin. Joissakin kappaleissa on santerian sanastoa.

Raamatun kanta

Santeria liittyy läheisesti spiritismiin, palvontamuotoon, joka tuomitaan Raamatussa (3. Mooseksen kirja 19:31). Jumalan sanassa ”spiritismin harjoittaminen” luetellaan ”lihan tekojen” joukossa, jotka estävät ihmistä perimästä Jumalan valtakuntaa (Galatalaisille 5:19–21). Raamattu myös käskee niitä, jotka haluavat Jumalan hyväksynnän, ’pakenemaan epäjumalanpalvelusta’ ja palvomaan ”Isää hengessä ja totuudessa” (1. Korinttilaisille 10:14; Johannes 4:23, 24).

Kristittyjen tulisi olla valppaana sen vuoksi, että santerian tavat ja musiikki ovat maallistumassa. Sen aineksia on punoutunut erilaiseen viihteeseen ja joihinkin latinalaisamerikkalaisen kulttuurin piirteisiin. Tällaisten ainesten suosio kasvaa jatkuvasti, ja niitä pidetään yleisesti täysin harmittomina. Kristittyjen on kuitenkin hyvä karttaa kaikkea, mikä on suoranaisesti ristiriidassa Raamatun periaatteiden kanssa siitä riippumatta, miten suosittua se on tai miten harmittomalta se näyttää (2. Korinttilaisille 6:14–18).

[Tekstiruutu/Kuva s. 25]

SANTERIAN SANASTOA

Babalú-aye: parantamisen jumala, jota palvotaan ”pyhänä” Lasaruksena.

Changó: tulen, ukkosen ja salamoinnin jumala sekä tykistön suojelija, jota palvotaan katolisuudessa ”pyhänä” Barbarana.

Ifa Corpus: lakijärjestelmä, joka ilmaistaan 256:lla santerian perinnettä edustavalla symbolilla.

Ikole orun: ”Taivas”, jonne kaikki ihmiset menevät kuollessaan. Pahat ihmiset elävät kuitenkin helvetissä maan päällä ja kärsivät ikole orunissa.

Obatalá: jumala, joka on luonut ihmiselämän ja tietoisuuden maan aineista.

Ochún: jokien, rakkauden, avioliiton, rahan, ilon ja runsauden jumalatar, joka on samalla Kuuban suojeluspyhimys Virgen de la Caridad.

Oggún: kaivosmiesten ja muiden työläisten suojelija, jota palvotaan ”pyhänä” Pietarina.

Oloddumare: korkein olento, joka on luonut maailmankaikkeuden.

Orumila: jumala, joka päättää jokaisen ihmisen kohtalosta.

Yemayá eli Xemayá: merten ja hedelmällisyyden jumalatar, joka yhdistetään Neitsyt Mariaan eli Kuuban Virgen de Reglaan.

[Kuva s. 24]

Santeriaan liittyviä tuotteita myytävänä