Monet edellä mainituista olivat nuoria, jotka ”muistivat Suurta Luojaansa nuoren miehuutensa päivinä” (Saarn. 12:1). Itse asiassa kolmasosa Georgian 3 197 tienraivaajasta on 25-vuotiaita tai nuorempia. Mistä johtuu, että näin monet nuoret tuossa maassa ovat edistyneet hengellisesti?

Useat seikat näyttävät myötävaikuttaneen tähän. Yksi niistä on se, että Georgiassa perhesiteet ovat yleensä hyvin lujia. Konstantine, joka kasvatti viisi lastaan Jehovan palvojiksi, kertoo: ”Minuun vetosi totuudessa tunne siitä, että Jehova on rakastava Isä. Kun minusta itsestäni tuli isä, otin tavoitteeksi, että omat lapseni tuntisivat olonsa vapaaksi seurassani.”

Malhazi ja hänen vaimonsa, joilla on kolme lasta, tekevät kaikkensa rakentaakseen lujat perhesiteet. Malhazi  sanoo: ”Aika ajoin pyydämme lapsiamme miettimään, mitä asioita he arvostavat meissä ja sisaruksissaan. Sitten kannustamme heitä kertomaan ajatuksiaan perheen yhteisessä palvonnassa. Näin lapsemme ovat oppineet näkemään toisten hyvät puolet ja arvostamaan niitä.”

Auttaakseen perheitä vanhimmat ovat pyrkineet antamaan nuorille tekemistä seurakunnassa mahdollisimman varhain. Nestori, joka kävi kasteella 11-vuotiaana, toteaa: ”Sain lapsesta asti monia pikkutehtäviä vanhimmilta. Tämä auttoi minua tuntemaan, että olen tärkeä osa seurakuntaa.”

Myös vanhinten antama henkilökohtainen tuki ja hyvät roolimallit ovat korvaamattomia. Nestorin veli, Koba, kertoo: ”Minun teinivuoteni – toisin kuin sisarusteni – olivat levottomia. Eräs nuori vanhin, joka oli minulle hyvä roolimalli, ei tuominnut minua vaan yritti  aina ymmärtää. Hänellä oli ratkaisevan tärkeä osa siinä, että pääsin jälleen lähelle Jehovaa.”

Nykyään Nestori ja Koba palvelevat yhdessä sisarensa Marin kanssa eräällä syrjäisellä alueella. Koba sanoo: ”Nyt elän täyttä elämää!”

Haaratoimisto pyrkii tukemaan vanhempien ponnisteluja lastenkasvatuksessa ottamalla nuoria kristittyjä mukaan teokraattisiin projekteihin. Eräs haaratoimistokomitean jäsen toteaa: ”Arvostamme nuoriamme ja haluamme siksi auttaa heitä, kun he yrittävät saavuttaa hengellisiä tavoitteitaan.”

Läheinen yhteistyö kypsien veljien ja sisarten kanssa tekee nuoriin lähtemättömän vaikutuksen. Mamuka, joka työskenteli kansainväliseen palvelijaryhmään kuuluvien mukana Tbilisin konventtisalin rakennustyömaalla, sanoo: ”Tämänkaltaiset kansainväliset projektit ovat tarjonneet minulle mahtavia tilaisuuksia oppia toisilta. Käytännön taitojen lisäksi olen saanut monia hengellisiä opetuksia.”

Läheisillä perhesuhteilla, vanhinten antamalla rohkaisulla ja hyvillä roolimalleilla on ollut positiivinen vaikutus moniin georgialaisiin nuoriin. Heidän vanhempansa tuntevat samoin kuin apostoli Johannes, joka kirjoitti: ”Minulla ei ole suurempaa kiitollisuuden syytä kuin se, että kuulen lasteni yhä vaeltavan totuudessa.” (3. Joh. 4.)

Vuonna 2013 hallintoelin pyysi kaikkia haaratoimistoja selvittämään, tarvittaisiinko niiden alueilla kirjallisuutta  joillakin lisäkielillä. Tarkoituksena oli viedä hyvää uutista useammille ihmisille.

Tämän vuoksi Georgian haaratoimisto päätti kääntää joitakin julkaisuja svaniksi ja mingreliksi. Nämä kaksi kieltä ovat niin läheistä sukua georgialle, että jotkut pitävät niitä murteina.

Svanetin alueen innokkaat tienraivaajat kirjoittivat: ”Svanit ovat hyvin kiinnostuneita hengellisistä asioista, ja he kunnioittavat syvästi Raamattua. Nekin, jotka aluksi epäröivät ottaa meiltä mitään, halusivat julkaisujamme huomatessaan niiden olevan heidän äidinkielellään.”

Kaikki mingreliä puhuvat julistajat olivat liikuttuneita, kun kokouksia alettiin pitää heidän omalla  kielellään. Nuori Giga-niminen tienraivaaja sanoo: ”Nyt voin kokouksissa ilmaista ajatuksiani omin sanoin. Minun ei enää tarvitse kääntää vastauksia mielessäni.”

Zuri, joka toimii vanhimpana mingrelinkielisessä seurakunnassa Tkaiassa, kertoo: ”Vaikka elämässäni oli ollut paljon sekä onnellisia että surullisia hetkiä, mikään niistä ei ollut saanut minua kyyneliin. Mutta kun kokouksessa laulettiin ensimmäistä kertaa valtakunnanlauluja mingreliksi, kukaan läsnäolijoista ei voinut pidätellä kyyneleitään, en minäkään.”

Yksi merkittävä tapahtuma Georgian todistajien historiassa oli lauantaina 6. huhtikuuta 2013. Hallintoelimeen kuuluva David Splane vihki silloin käyttöön  remontoidun ja laajennetun haaratoimiston sekä konventtisalin ja uuden raamattukoulukeskuksen. Monet paikalliset todistajat avasivat kotinsa ja sydämensä 338 delegaatille, jotka tulivat 24:stä eri maasta.

Seuraavana päivänä veli Splane piti erikoispuheen, jota seurasi 15 200 ihmistä. Näin suuren yleisön mahdollisti se, että puhe välitettiin videoyhteyden avulla kokouspaikkoihin eri puolille maata. Tämä oli suurin kansainvälinen teokraattinen tapahtuma, mitä Georgiassa on koskaan järjestetty. Veljet ja sisaret saivat todella paljon iloa ja keskinäistä rohkaisua. Eräs nuori veli sanoi: ”Nyt tiedän, millaista uudessa maailmassa on.”

Kristittyjen avioparien raamattukoulu, nykyiseltä nimeltään Valtakunnan julistajien koulu, on osoittautunut suureksi siunaukseksi Jehovan kansalle Georgiassa. Vuodesta 2013 lähtien koulusta on valmistunut yli 200 oppilasta. He arvostavat erittäin paljon saamaansa valmennusta ja ovat siksi valmiita palvelemaan innokkaasti, missä ikinä heitä tarvitaankaan.

Koska alkuaikojen rohkeat Valtakunnan julistajat tekivät kovasti työtä, hyvä uutinen on levinnyt Georgiassa kaikkialle. Jehova siunasi runsaasti näiden julistajien uskoa, rohkeutta ja aloitteellisuutta sekä sitä epäitsekästä rakkautta, jota he osoittivat Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan.

Nykyään Georgiassa toimii yli 18 000 veljeä ja sisarta. He jatkavat edeltäjiensä työtä iloiten ja auttavat lähimmäisiään kokemaan henkilökohtaisesti sen voiman, mikä Jumalan sanassa on (Fil. 3:13; 4:13).