Kun Iisak oli 40-vuotias, hän meni naimisiin Rebekan kanssa. Iisak rakasti Rebekkaa hyvin paljon. Myöhemmin heille syntyi kaksospojat.

Ensin syntyi Esau ja sitten Jaakob. Esau vietti mielellään aikaa ulkona, ja hän oli taitava metsästäjä. Jaakob taas viihtyi kotona.

Tuohon aikaan oli tapana, että kun perheen isä kuoli, suurin osa hänen omistamastaan maasta ja hänen rahoistaan annettiin perinnöksi vanhimmalle pojalle. Iisakin perheessä perintöön kuuluivat myös ne lupaukset, jotka Jehova oli antanut Abrahamille. Esau vähät välitti noista lupauksista, mutta Jaakob ymmärsi, että ne olivat erittäin tärkeitä.

Eräänä päivänä Esau tuli kotiin tosi väsyneenä. Hän oli ollut koko päivän metsästämässä. Jaakob oli laittamassa ruokaa. Esau haistoi ruoan tuoksun ja sanoi: ”Kuolen nälkään! Anna minulle syötävää!” Jaakob sanoi: ”Lupaa minulle ensin, että saan perintösi.” Esau vastasi: ”En minä perinnöstä välitä! Sinä saat sen. Minä haluan vain syödä.” Toimiko Esau järkevästi? Ei toiminut. Hän antoi pois arvokkaan perintönsä vain siksi, että halusi kulhollisen ruokaa.

Kun Iisak oli tullut vanhaksi, hän päätti siunata vanhemman poikansa Esaun. Rebekka ja Jaakob järjestivät kuitenkin niin,  että siunauksen saikin Jaakob. Kun Esau kuuli siitä, hän suuttui kovasti ja alkoi suunnitella Jaakobin tappamista. Iisak ja Rebekka halusivat suojella Jaakobia ja sanoivat siksi hänelle: ”Mene enosi Labanin luokse ja pysy siellä, kunnes Esau rauhoittuu.” Jaakob noudatti vanhempiensa neuvoa ja lähti.