Jeesuksen uskonnolliset vastustajat ovat poissa tolaltaan. Hän on juuri paljastanut heidän pahuutensa vertausten avulla. Nyt fariseukset punovat juonen saadakseen hänet sanomaan jotain, minkä vuoksi hänet voitaisiin luovuttaa roomalaiselle käskynhaltijalle. He maksavat joillekin opetuslapsilleen siitä, että nämä yrittäisivät saada Jeesuksen ansaan. (Luukas 6:7.)

Miehet sanovat Jeesukselle: ”Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut ja opetat oikein. Sinä et ole puolueellinen vaan opetat Jumalan tietä totuudenmukaisesti. Onko meidän oikein maksaa keisarille henkilöveroa vai ei?” (Luukas 20:21, 22.) Heidän ovela imartelunsa ei harhauta Jeesusta. Jos hän sanoisi henkilöveron maksamisen olevan väärin, häntä voitaisiin syyttää siitä, että hän lietsoo kapinaa Roomaa vastaan. Toisaalta Rooman alaisuudessa oleminen ärsyttää kansaa, joten jos hän kehottaisi maksamaan veron, ihmiset voisivat ymmärtää hänet väärin ja kääntyä häntä vastaan. Mitä Jeesus siis vastaa?

Jeesus sanoo: ”Te tekopyhät, miksi koettelette minua? Näyttäkää minulle veroraha.” He tuovat hänelle denaarin. Jeesus kysyy heiltä: ”Kenen kuva ja nimi tässä on?” He vastaavat: ”Keisarin.” Sitten hän antaa erinomaisen ohjeen: ”Antakaa siis takaisin keisarille, mikä kuuluu keisarille, mutta Jumalalle, mikä kuuluu Jumalalle.” (Matteus 22:18–21.)

Miehet hämmästyvät Jeesuksen sanoista. Hänen taitava vastauksensa vaientaa heidät, ja he  lähtevät. Päivä ei kuitenkaan ole vielä ohi, ja hänen vastustajansa jatkavat yrityksiään saada Jeesus ansaan. Fariseusten juonen epäonnistuttua häntä lähestyy nyt joukko muita uskonnollisia johtajia.

Saddukeukset, jotka eivät usko ylösnousemukseen, esittävät Jeesukselle kysymyksen, joka liittyy ylösnousemukseen ja lankousavioliittoon. He sanovat: ”Opettaja, Mooses on sanonut: ’Jos mies kuolee lapsettomana, hänen veljensä täytyy mennä naimisiin leskeksi jääneen vaimon kanssa, jotta veli saisi jälkeläisiä.’ Meidän keskuudessamme oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen meni naimisiin ja kuoli, ja koska hänellä ei ollut jälkeläisiä, hän jätti vaimonsa veljelleen. Samoin kävi toisen ja kolmannen ja lopulta kaikkien seitsemän. Viimeisenä kaikista kuoli nainen. Kuka noista seitsemästä siis saa hänet ylösnousemuksessa vaimokseen? Hänhän on ollut heidän kaikkien vaimona.” (Matteus 22:24–28.)

Saddukeukset hyväksyvät Mooseksen kirjoitukset, joten Jeesus perustaa vastauksensa niihin. Hän sanoo: ”Ettekö te erehdykin siksi, ettette tunne Raamatun kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa? Kun kuolleista noustaan, eivät miehet mene naimisiin eikä naisia anneta vaimoiksi, vaan he ovat kuin enkelit taivaassa. Mutta jos ajatellaan kuolleiden herättämistä, ettekö ole Mooseksen kirjasta lukeneet orjantappurapensasta koskevasta kertomuksesta, mitä Jumala sanoi Moosekselle: ’Minä olen Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala’? Ei hän ole kuolleiden Jumala vaan elävien. Te erehdytte pahasti.” (Markus 12:24–27; 2. Mooseksen kirja 3:1–6.) Ihmiset ovat hämmästyneitä Jeesuksen vastauksesta.

Jeesus on vaientanut sekä fariseukset että saddukeukset, joten nämä uskonnolliset vastustajat tulevat yhdessä koettelemaan häntä. Yksi kirjanoppineista kysyy: ”Opettaja, mikä on lain suurin käsky?” (Matteus 22:36.)

Jeesus vastaa: ”Ensimmäinen on: ’Kuule, Israel, Jehova, meidän Jumalamme, on yksi Jehova. Rakasta Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi, koko mielelläsi ja koko voimallasi.’ Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Ei ole muuta näitä suurempaa käskyä.” (Markus 12:29–31.)

Kirjanoppinut vastaa: ”Opettaja, sanoit hyvin ja totuudenmukaisesti: ’Hän on yksi, eikä ole toista hänen lisäkseen.’ Se, että rakastaa häntä koko sydämestään, koko ymmärryksellään ja koko voimallaan, ja se, että rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, on paljon arvokkaampaa kuin kaikki kokonaispolttouhrit ja teurasuhrit.” Kirjanoppineen älykkään vastauksen vuoksi Jeesus sanoo hänelle: ”Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta.” (Markus 12:32–34.)

Jeesus on opettanut temppelissä kolme päivää (9.–11. nisankuuta). Jotkut, kuten edellä mainittu kirjanoppinut, ovat pitäneet siitä, mitä hän on puhunut. Useimmat uskonnolliset johtajat ovat kuitenkin suhtautuneet toisin, eivätkä he enää uskalla kysyä häneltä mitään.