Kun toinen maailmansota loppui vuonna 1945, iso osa Saksaa oli raunioina. Kaupunkeja oli tuhottu, koulut olivat tyhjillään, sairaalat olivat käyttökelvottomia, ja joka puolella oli räjähtämättä jääneitä pommeja. Lisäksi ruokaa oli saatavilla vain vähän, minkä seurauksena hinnat nousivat rajusti. Esimerkiksi puolen kilon voipaketti maksoi mustassa pörssissä kuuden viikon palkan verran.

 Sadat saksalaiset Jehovan todistajat olivat olleet vuosikausia vankiloissa ja keskitysleireillä uskonsa vuoksi. Kun he vapautuivat vuonna 1945, heillä ei ollut mitään muuta kuin päällään olevat vankilavaatteet. Monet todistajat olivat menettäneet omaisuutensa, ja jotkut olivat niin aliravittuja, että he pyörtyivät kokousten aikana.

 Jehovan todistajat eri puolilla maailmaa reagoivat ripeästi akuuttiin ruoan ja vaatteiden tarpeeseen. Päätoimistosta Yhdysvalloista pyydettiin, että Bernissä sijaitseva Sveitsin haaratoimisto järjestäisi apua saksalaisille veljille. Päätoimiston edustaja Nathan Knorr tuli Eurooppaan organisoimaan ja jouduttamaan hätäaputyötä.

 Sveitsiläiset todistajat lahjoittivat avokätisesti ruokaa, vaatteita ja rahaa. Tarvikkeet lähetettiin ensin Berniin, missä ne lajiteltiin ja pakattiin ennen kuljetusta Saksaan. Myös muissa maissa, esimerkiksi Ruotsissa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa, asuvat todistajat osallistuivat hätäavun antamiseen. Hätäavusta hyötyivät saksalaisten veljien lisäksi myös muut Jehovan palvelijat, jotka asuivat sodan runtelemissa maissa Euroopassa ja Aasiassa.

 Muutaman kuukauden aikana Sveitsin haaratoimisto toimitti kahvia, maitoa, sokeria, muroja, kuivattuja hedelmiä, vihanneksia ja säilykelihaa ja -kalaa. Myös rahaa lahjoitettiin.

 Lisäksi sveitsiläiset todistajat lähettivät viisi tonnia vaatteita, mukaan lukien päällystakkeja, naisten asuja ja miesten pukuja. Englanninkielisessä Vartiotornissa 15. tammikuuta 1946 sanottiin: ”Veljet eivät antaneet vain sitä, mitä heiltä sattui jäämään yli, vaan kaikki oli parasta mahdollista. He tekivät todellisia uhrauksia auttaakseen saksalaisia veljiään.”

 Sveitsiläiset todistajat lahjoittivat myös lähes 1 000 paria kenkiä, joiden kunto tarkistettiin ennen lähettämistä. Kun veljet ja sisaret Wiesbadenissa Saksassa avasivat paketteja, he hämmästelivät tavaroiden laatua ja monipuolisuutta. Eräs todistaja kirjoitti: ”Saksasta tuskin löytyy vaateliikettä, jossa on yhtä hyvä valikoima.”

 Hätäapulähetyksiä jatkettiin elokuuhun 1948 asti. Sveitsiläiset todistajat lähettivät veljilleen Saksaan kaiken kaikkiaan 444 laatikollista avustustarvikkeita, jotka painoivat yhteensä 25 tonnia. Vaikka Sveitsin todistajat eivät olleet ainoita, jotka osallistuivat hätäaputyöhön, on huomionarvoista, että he olivat yksi pienimmistä mukana olleista ryhmistä. Sveitsissä oli tuohon aikaan vain 1 600 todistajaa.

 Jeesus Kristus sanoi: ”Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Johannes 13:34, 35.) Rakkaus sai Jehovan palvelijat antamaan parastaan, ei vain sitä, mitä he eivät itse tarvinneet (2. Korinttilaisille 8:1–4). Zürichistä tulleessa kirjeessä mainittiin, että ”monet veljet, jotka itsekin kärsivät puutetta mutta haluavat silti auttaa, ovat antaneet säännöstelykorttejaan ja rahaa”.

 Saksan Jehovan todistajat toipuivat nopeasti vainon ja sodan aiheuttamista tuhoista. Yksi syy tähän oli se antelias ja hyvin organisoitu apu, jota heidän palvojatoverinsa antoivat osoittaen uhrautuvaa rakkautta.