Viime vuosina Venezuelaa on koetellut ennennäkemätön taloudellinen ja yhteiskunnallinen kriisi. Edgar-niminen veli kuvailee tilannetta: ”Ihan muutamassa vuodessa elintaso on romahtanut. Tuntuu siltä kuin asuisi yhtäkkiä kokonaan eri maassa.”

 Mikä on auttanut Edgaria sopeutumaan tilanteeseen? Hän kertoo: ”Olen vaimoni Carmenin kanssa miettinyt lähetystyöntekijöiden esimerkkiä. Monet heistä ovat muuttaneet maihin, joissa on vaatimattomat olot, ja he ovat oppineet tulemaan toimeen ilman mukavuuksia. Se on kannustanut meitäkin yksinkertaistamaan elämäämme ja kokeilemaan uusia asioita, esimerkiksi oman ruoan kasvattamista.”

 Lisäksi Edgar ja Carmen ovat rohkaisseet muita seurakunnan ystäviä ja pyrkineet lohduttamaan masentuneita (1. Tessalonikalaisille 5:11). Edgar sanoo: ”Olemme yrittäneet kannustaa heitäkin auttamaan vuorostaan muita, koska siitä saa niin paljon iloa.” (Apostolien teot 20:35.)

 Kun koronapandemia alkoi, veli nimeltä Argenis päätti todistaa sukulaisilleen. Joillekin heistä alettiin pitää raamattukurssia puhelimitse.

 Argenis halusi myös, että hänen sukulaisensa saisivat nähdä vuoden 2020 aluekonventin ohjelman, mutta heillä ei ollut internetyhteyttä. Eräs todistaja, joka asui sukulaisten lähellä olevassa kaupungissa, toimitti heille tallenteet konventtiohjelmasta. Sukulaiset lainasivat laajakuva-tv:n ja kaiuttimet konventin katsomista varten. Ennen ohjelman alkua Argenis vielä soitti heille ja piti rukouksen. Argenisin vaivannäkö palkittiin: 4 hänen sukulaistaan ja 15 muuta katsoi konventtiohjelman.

 Pariskunta nimeltä Jairo ja Johana ovat seurakuntansa ainoat, joilla on auto. He käyttävät sitä mielellään muiden auttamiseen, mutta polttoaineen hankkiminen on vaikeaa. ”Joudumme jonottamaan monta tuntia, joskus läpi yön, että pääsemme tankkaamaan”, sanoo Jairo.

 Jairon mielestä tämä kaikki on kuitenkin vaivan arvoista. Hän sanoo: ”Viedessämme tarvikkeita ystäville saamme iloa siitä, kun näemme, miten kiitollisia he ovat. He ovat kiitollisia Jehovalle, joka antaa palvelijoilleen kaiken, mitä he tarvitsevat.” (2. Korinttilaisille 9:11, 14.)

 Myös sisar nimeltä Norianni halusi auttaa toisia. Vaikka hän on jo miltei 30-vuotias, hänestä tuntui, että muut saattaisivat ajatella, ettei niin nuoresta ole todellista apua muille. Mutta sitten hän luki 1. Timoteuksen kirjeen 4:12:n: ”Kenenkään ei pidä koskaan halveksia sinua siksi, että olet nuori. Näytä sen sijaan – – hyvää esimerkkiä niille, jotka ovat uskollisia.”

 Tämä raamatunjae sai Noriannin käyttämään enemmän aikaa seurakuntansa iäkkäiden hyväksi. Hän auttaa heitä kirjoittamaan todistuskirjeitä ja pyytää heitä myös mukaan raamattukursseille. Lisäksi hän soittelee heille ja lähettää rohkaisevia tekstiviestejä. Norianni toteaa: ”Jehova on osoittanut minulle, että on paljon, mitä voin tehdä muiden hyväksi.”

 Venezuelan veljillä ja sisarilla on ollut monenlaisia koettelemuksia näinä vaikeina aikoina. He ovat silti edelleen innokkaita kenttäpalveluksessa, ja heistä on tullut toinen toisilleen ”runsaan lohdutuksen lähde”. (Kolossalaisille 4:11; 2. Timoteukselle 4:2.)