Brasilialainen Maria Lúcia sairastaa Usherin oireyhtymää, joka on periytyvä kuulonäkövammaisuutta aiheuttava sairaus. Hän syntyi kuurona ja oppi viittomakielen jo lapsena. Hänen näkönsä alkoi heikentyä, kun hän oli noin 30-vuotias. Kaikesta tästä huolimatta Maria Lúcia ei kuitenkaan eristäytynyt. Nykyään hän on yli 70-vuotias ja elää onnellista elämää.

 Maria Lúcia tutustui Jehovan todistajiin vuonna 1977, jolloin hänen näkönsä ei vielä ollut huonontunut. Hän kertoo: ”Tapasin entisen koulukaverini Adrianon, josta oli hiljattain tullut Jehovan todistaja. Hän kertoi minulle Raamatun hyvästä uutisesta ja siitä, että tulevaisuudessa ihmiset voisivat elää paratiisissa täysin terveinä. Se tuntui minusta niin vetoavalta ajatukselta, että aloin tutkia Raamattua. Lisäksi aloin pian käydä Rio de Janeirossa kokouksissa, joista osa tulkattiin viittomakielelle. Opin tuntemaan Jehovan, ja hänestä tuli minulle läheinen ystävä. Niinpä menin kasteelle heinäkuussa 1978.”

 Myöhemmin Maria Lúcia muutti toiseen seurakuntaan. Siellä hän kohtasi uuden haasteen. Kukaan muu seurakunnassa ei osannut viittomakieltä, ja siksi hän ei pystynyt ymmärtämään kokousten ohjelmaa. Hän sai kuitenkin apua kahdelta sisarelta. He istuivat Maria Lúcian vieressä kokouksissa ja kirjoittivat häntä varten muistiinpanoja. Hän kertoo: ”Luin noita muistiinpanoja kotona yhä uudelleen, koska halusin saada kokouksista täyden hyödyn. Myöhemmin nämä sisaret opettelivat viittomakieltä ja he alkoivat tulkata kokousten ohjelmaa minulle.”

 Aikanaan Maria Lúcian näkö heikkeni entisestään eikä hän enää nähnyt tulkkausta. Hän alkoi käyttää taktiilia viittomakieltä. Millaista se on? Hän selittää: ”Lasken käteni tulkin käsien päälle. Näin voin seurata hänen käsiensä liikkeitä ja ymmärrän, mitä hän viittoo.”

 Maria Lúcia on kiitollinen tulkeilleen. ”He ovat arvokas lahja Jehovalta”, hän sanoo. ”Heidän ansiostaan voin nauttia kokousten ja konventtien ohjelmasta.”

 Maria Lúcia kertoo mielellään Raamatusta toisille kuuroille. Heihin on tehnyt vaikutuksen se, miten paljon hän näkee vaivaa voidakseen kertoa heille hyvää uutista viittomakielellä. Koronapandemian aikana hän on kirjoittanut kuuroille lukuisia todistuskirjeitä kuurosokean veljensä José Antônion kanssa. a

 Miten hän tekee sen? Maria Lúcia selittää: ”Käytän suorakulman muotoista apuvälinettä, jonka avulla pystyn kirjoittamaan suoria rivejä ja kappaleita. Veljelläni José Antôniolla on erittäin hyvä muisti. Hän ehdottaa minulle aiheita ja raamatunkohtia, joita käytän kirjeissäni. Yritän tehdä kirjeistä niin selkeitä, että kuurojen on helppo ymmärtää ne. Monista heistä tuntuu haastavalta lukea kirjoitettua tekstiä.”

 Vaikka Maria Lúcia on nykyään täysin sokeutunut, hän ei ole jämähtänyt paikoilleen. Karoline, joka on yksi hänen tulkeistaan, sanoo: ”Maria Lúcia on kova tekemään kotitöitä, ja hänen kotinsa on aina siisti ja puhdas. Hän rakastaa kokkaamista ja tekee mielellään ruokaa myös ystäville.”

 Jefferson-niminen vanhin Maria Lúcian seurakunnasta lisää: ”Maria Lúcia todella rakastaa Jehovaa. Hän rakastaa myös toisia ihmisiä ja on aina tekemässä jotain ystävien hyväksi. Hän on erittäin epäitsekäs ihminen.” (Filippiläisille 2:4.)