Kasvoin katolisessa perheessä Rochesterissa New Yorkissa. Kun olin 8-vuotias, vanhempani erosivat. Asuin viikot äidin luona köyhässä lähiössä ja viikonloput isän luona varakkaalla asuinalueella. Kuuden lapsen kasvattaminen teki äidille tiukkaa, ja unelmoin rikastuvani, jotta voisin auttaa perhettäni.

 Isä halusi minun menestyvän elämässä, joten hän järjesti minut vierailulle kunnioitettuun hotellialan kouluun. Ihastuin paikkaan ja hain sinne ajatellen, että tässä oli Jumalan vastaus pyyntööni saada rahaa ja onnellisuutta. Opiskelin hotellin johtamista, yritysjuridiikkaa ja yritysrahoitusta viisi vuotta, ja sen ohessa työskentelin kasinohotellissa Las Vegasissa.

 22-vuotiaana toimin erään hotellin varatoimitusjohtajan assistenttina. Olin varakkaan ja menestyvän miehen maineessa. Nautin parhaita ruokia ja join kalleimpia viinejä ja väkeviä. Bisneskaverini sanoivat: ”Muista, että raha pyörittää maailmaa.” Heidän mielestään raha oli se, mikä teki ihmisen onnelliseksi.

 Työnkuvaani kuului huolehtia upporikkaista ihmisistä, jotka tulivat Las Vegasiin uhkapelien perässä. Vaikka heillä oli paljon rahaa, he vaikuttivat onnettomilta. Minustakin tuli vähitellen onneton. Mitä enemmän minulle karttui rahaa, sitä useammin olin ahdistunut ja vietin unettomia öitä. Mietin, kannattiko minun enää elää. Elämääni pettyneenä rukoilin Jumalaa ja kysyin häneltä, mistä voisin löytää aidon onnellisuuden.

 Noihin aikoihin kaksi sisartani, joista oli tullut Jehovan todistajia, muutti Las Vegasiin. En halunnut ottaa heiltä kirjallisuutta mutta suostuin lukemaan heidän kanssaan omaa Raamattuani. Kaikki Jeesuksen sanat oli painettu siihen punaisella. Hyväksyin kaiken, mitä Jeesus oli sanonut, ja siksi sisareni puhuivat minulle paljon hänestä. Luin Raamattua myös itsekseni.

 Lukemani yllätti minut. Jeesus esimerkiksi sanoi: ”Älkää rukoillessanne hokeko samoja asioita niin kuin muiden kansojen ihmiset. He kuvittelevat, että heitä kuullaan, kun he käyttävät paljon sanoja.” (Matteus 6:7.) Kuitenkin pappi oli antanut minulle Jeesuksen kuvan ja sanonut, että jos rukoilisin sitä toistaen kymmenen Isä meidän -rukousta ja kymmenen Ave Mariaa, Jumala antaisi minulle rahaa niin paljon kuin tarvitsisin. Mutta enkö nimenomaan ”hokenut samoja asioita”, kun toistin noita sanoja? Löysin Raamatusta myös seuraavat Jeesuksen sanat: ”Älkää myöskään kutsuko ketään isäksenne maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaassa.” (Matteus 23:9.) Mietin, miksi minä ja muut katolilaiset kutsuimme pappejamme ”isiksi”.

 Kun luin Raamatusta Jaakobin kirjettä, aloin tosissani miettiä sitä, miten käytin elämäni. Luvussa 4 Jaakob kirjoitti: ”Ettekö tiedä, että ystävyys maailman kanssa merkitsee vihollisuutta Jumalan kanssa? Se joka haluaa olla maailman ystävä, tekee itsestään Jumalan vihollisen.” (Jaakobin kirje 4:4.) Jae 17 ravisteli minua vieläkin enemmän. Siinä sanotaan: ”Jos joku tietää, mikä on oikein, mutta ei tee sitä, hän syyllistyy syntiin.” Kerroin sisarilleni jättäväni kasinomaailman, jossa olin uhkapelien ja ahneuden ympäröimänä. En enää hyväksynyt tuollaisia asioita.

 Halusin vahvistaa suhdettani Jumalaan sekä vanhempiini ja sisaruksiini, ja päätin yksinkertaistaa elämääni, jotta minulla olisi siihen aikaa. Muutosten tekeminen ei kuitenkaan ollut helppoa. Minulle tarjottiin houkuttelevia etenemismahdollisuuksia kasinobisneksessä ja tuplasti tai jopa triplasti palkkaa. Mutta rukoiltuani Jumalaa päätin, etten enää halunnut elää tuollaista elämää. Jätin työni, muutin äitini autotalliin ja perustin pienen ruokalistoja laminoivan yrityksen.

 Vaikka Raamattu auttoi minua panemaan elämäni järjestykseen, en vieläkään halunnut mennä Jehovan todistajien kokouksiin. Sisareni kysyivät, mitä minulla oli todistajia vastaan. Sanoin: ”Teidän Jumalanne Jehova erottaa perheitä. Minun on mahdollista tavata perhettäni vain jouluna ja syntymäpäivinä, mutta te ette vietä niitä.” Sisareni alkoi itkeä ja kysyi: ”Missä olet vuoden kaikkina muina päivinä? Otamme sinut aina avosylin vastaan. Mutta sinä haluat tulla luoksemme ainoastaan juhlapäivinä ja vain pelkästä velvollisuudentunteesta.” Hänen sanansa osuivat ja upposivat, ja minäkin aloin itkeä.

 Tajuttuani, miten paljon Jehovan todistajat rakastavat perheitään – ja miten väärässä olin ollut – päätin mennä kokoukseen valtakunnansalille. Siellä tapasin Kevinin, jolla oli paljon kokemusta raamattukurssien pitämisestä, ja hän alkoi tutkia Raamattua kanssani.

 Kevin ja hänen vaimonsa elivät yksinkertaista elämää, jotta heille jäisi mahdollisimman paljon aikaa auttaa toisia ymmärtämään Raamattua. He tienasivat sen verran, että pystyivät myös matkustamaan Afrikkaan ja Keski-Amerikkaan auttamaan Jehovan todistajien haaratoimistojen rakentamisessa. He olivat onnellisia ja rakastivat toisiaan. Toivoin, että voisin elää samanlaista elämää.

 Kevin näytti minulle videon, jolla oli iloisia lähetystyöntekijöitä, ja ajattelin, että tuollaisen uran minäkin haluan. Tutkin Raamattua intensiivisesti puoli vuotta, ja vuonna 1995 minut kastettiin Jehovan todistajaksi. En enää rukoillut Jumalalta rahaa, vaan sen sijaan pyysin: ”Älä anna minulle köyhyyttä äläkä rikkautta.” (Sananlaskut 30:8.)

 Nyt voin sanoa olevani rikas, mutta en kirjaimellisesti vaan hengellisesti. Tapasin vaimoni Nurian Hondurasissa, ja yhdessä olemme palvelleet lähetystyössä Panamassa ja Meksikossa. Raamattu on totisesti oikeassa sanoessaan: ”Jehovan siunaus tekee rikkaaksi, eikä se tuo mukanaan mitään tuskaa.” (Sananlaskut 10:22.)