Synnyin Ugandassa Gomban alueella. Siellä suurin osa ihmisistä oli hyvin köyhiä. Kaupungissamme ei ollut sähköä, joten iltaisin käytimme öljylamppuja.

 Vanhempani, jotka olivat maanviljelijöitä, olivat muuttaneet Ugandaan Ruandasta. He kasvattivat kahvia sekä banaaneja, joista he valmistivat suosittua waragi-viinaa. He pitivät myös kanoja, vuohia, sikoja ja lehmiä. Kulttuurini ja kasvatukseni saivat minut ajattelemaan, että vaimon kuuluu totella miestään eikä hän saa koskaan ilmaista mielipidettään.

 23-vuotiaana muutin Ruandaan, ja siellä aloin käydä yökerhoissa kavereiden kanssa. Ramppasin eräässä yökerhossa niin tiuhaan, että paikan johtaja antoi minulle passin, jolla pääsin aina ilmaiseksi sisään. Tykkäsin myös katsoa raakoja väkivaltaelokuvia. Ympäristöni ja valitsemani viihde vaikuttivat minuun, ja minusta tuli moraaliton ja väkivaltainen juoppo.

 Vuonna 2000 muutin yhteen Skolastique Kabagwira -nimisen nuoren naisen kanssa, ja meille syntyi kolme lasta. Vaadin, että hän polvistui eteeni aina tervehtiessään minua ja pyytäessään minulta jotain. Ajattelin myös, että kaikki perheemme omaisuus oli minun henkilökohtaista omaisuuttani, jolla saisin tehdä, mitä huvittaa. Usein lähdin iltaisin ulos ja palasin kotiin aamukolmen aikaan, yleensä humalassa. Koputin ovelle, ja jos Skolastique ei tullut tarpeeksi nopeasti avaamaan, hakkasin hänet.

 Tuohon aikaan olin työnjohtajana eräässä turvallisuusalan yrityksessä, ja tienasin aika mukavasti. Skolastique yritti suostutella minut liittymään samaan helluntaiseurakuntaan kuin hän, koska hän ajatteli, että se muuttaisi minua. En ollut kiinnostunut moisesta. Sen sijaan aloitin suhteen toisen naisen kanssa. Julmuuteni ja naisseikkailuni saivat aikaan sen, että Skolastique muutti vanhempiensa luo ja vei lapset mukanaan.

 Eräs vanhempi ystävämme huomautti minulle elämäntavastani ja kehotti minua palaamaan yhteen vaimoni kanssa. Hän sanoi, että ihanat lapsemme ansaitsivat isän elämäänsä. Niinpä vuonna 2005 pistin korkin kiinni, lopetin suhteen ja palasin Skolastiquen luo. Vuonna 2006 menimme naimisiin, mutta kohtelin häntä edelleen väkivaltaisesti ja alentavasti.

 Vuonna 2008 ovellemme tuli Joël-niminen Jehovan todistaja, ja jäin kuuntelemaan häntä. Monen kuukauden ajan hän ja eräs Bonaventure-niminen todistaja kävivät säännöllisesti keskustelemassa kanssani Raamatusta. Minulla oli paljon kysymyksiä, varsinkin Ilmestyskirjasta. Yritin näyttää, että todistajat ovat väärässä. Kysyin muun muassa, miten he voivat väittää, että Ilmestyksen 7:9:ssä mainittu ”suuri joukko” eläisi maan päällä, kun tuon saman jakeen mukaan ”he seisoivat [Jumalan] valtaistuimen edessä ja Karitsan [Jeesuksen Kristuksen] edessä”. Joël jaksoi vastata kysymyksiini kärsivällisesti. Hän näytti minulle esimerkiksi Jesajan 66:1:n, missä Jumala sanoo maan olevan hänen ”jalkojensa alusta”. Suuri joukko siis todella seisoo Jumalan valtaistuimen edessä. Luimme myös psalmin 37:29, jonka mukaan ne, jotka toimivat oikein, saavat elää maan päällä ikuisesti.

 Lopulta suostuin siihen, että tutkisimme Raamattua yhdessä. Bonaventure alkoi tutkia minun ja Skolastiquen kanssa, ja vähitellen motivoiduin tekemään muutoksia elämässäni. Aloin kohdella vaimoani kunnioittavasti. En enää odottanut hänen polvistuvan eteeni enkä ajatellut, että perheemme omaisuus oli yksin minun. Lopetin myös väkivaltaelokuvien katselemisen. Muutosten tekeminen oli vaikeaa ja vaati kovasti itsekuria ja nöyryyttä.

 Muutamaa vuotta aiemmin olin vienyt vanhimman lapsemme Christianin asumaan sukulaisten luo Ugandaan. Mutta 5. Mooseksen kirjan 6:4–7 sai minut ymmärtämään, että vaimollani ja minulla oli Jumalan edessä vastuu huolehtia lapsistamme ja opettaa heille Raamatun periaatteita. Me ja Christian olimme todella onnellisia, kun hän palasi kotiin.

 Olen oppinut, että Jehova on armollinen Jumala, ja luotan siihen, että hän on antanut aiemmat tekoni anteeksi. On mahtavaa, että myös Skolastique rupesi tutkimaan Raamattua. Vihimme elämämme Jehovalle, ja meidät molemmat kastettiin 4. joulukuuta 2010. Nyt luotamme toisiimme ja noudatamme Raamatun periaatteita yhdessä perheenä. Skolastique on iloinen siitä, että tulen töistä suoraan kotiin ja kohtelen häntä huomaavaisesti ja kunnioittavasti. Lisäksi päätin jättää alkoholin kokonaan enkä enää ole julmuri. Vuonna 2015 minut nimitettiin seurakunnan vanhimmaksi. Viidestä lapsestamme kolme on käynyt kasteella.

 Kun aloin tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa, en niellyt purematta kaikkea, mitä he sanoivat. Minuun kuitenkin teki vaikutuksen se, että he vastasivat kysymyksiini Raamatulla. Skolastique ja minä oivalsimme, että niiden, jotka sanovat palvelevansa tosi Jumalaa, tulee noudattaa hänen periaatteitaan, ei vesittää niitä. Olen todella kiitollinen siitä, että Jehova veti minua luokseen ja että saan nyt kuulua hänen hengelliseen perheeseensä. Oman menneisyyteni valossa olen varma siitä, että Jumalan avulla kuka tahansa vilpitön ihminen voi tehdä tarvittavat muutokset ja tulla hänen ystäväkseen.